 Uusimmat tiedostot
|
PYHTÄÄ84 katseluaKymijoen suiston päähaarojen välissä sijaitsee Pyhtää – ruotsiksi Pyttis – jonka historia aikanaan halkaisi kahtia. Tämä itäinen puoli päätyi osaksi keisarillista Venäjää, läntisestä tuli Ruotsinpyhtää Turun rauhassa vuonna 1743. Seudun maisemat ovat monipuoliset – on merenrantaa saarineen, Kymijoki ja pohjoiset korpi- ja suoalueet. Kirkonkylä on pieni ja idyllinen verrattuna Siltakylään, josta on muotoutunut kaupan ja kunnan hallinnon keskus. Kirkonkylässä on Stockforsin vanha ruukkialue, jonne on syntynyt pienyritystoimintaa ja majoituspalveluita. Pyhtää näyttää hyötyvän maallemuutosta. Se asukasluku on pysynyt aika samana – yli viidessätuhannessa – ainakin viimeiset 70 vuotta.
Vanha Pyhtää oli keskiaikaisen ruotsalaissiirtolaisuuden itäisintä aluetta. Kaunis kivikirkko nousi harjaan 1400-luvun lopulla.
Sotien jälkeen täällä oli yli 5500 asukasta, joista ruotsinkielisiä oli vain noin neljäsosa. Niinpä se ei ollut tiukassa evakkopaitsiossa, vaan sinne tultiin Lavansaarelta, Suursaarelta, ja ehkä Koivistoltakin. Tilastoista voi tulijoiden määräksi päätellä 400-500.
He paljastivat muistomerkkinsä Pyhän Henrikin kirkon vierelle tuntemattomaksi jääneenä ajankohtana. Uniikin reliefiveistoksen laatijaakaan ei tietoverkosta löydy. Toivoa sopii, että joku katsoo veistoksen perään, koskapa nuo irtokirjaimet voivat ajan myötä vaatia restauraatiota.
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen17.01.2023
|
|
RAUMA81 katseluaKarjalaisten kesäjuhlien piti olla Raumalla v. 2021, mutta uusi vuosi tuo uuden yrityksen. Päivämäärä on 17.-19.6.2022. Ainakin kuumana kesänä 1988 täällä juhlittiin myös.
Olen se omituinen porilainen, joka on aina viihtynyt Raumalla. Tämä länsirannikon persoonallisin kaupunki tuli taannoin kakkossijalle, kun suomalaisia pyydettiin arvottamaan paikkakuntia myönteisten mielikuvien pohjalta.
Rautakautisen germaaniasutuksen pohjalle syntyi aikojen saatossa eriskummallista murretta puhuvien, merihenkisten asukkaiden yhteisö, johon myös Karjalan evakot sopeutuivat paremmin kuin moneen muuhun paikkaan. Raumalla ei oikestaan koe olevansa Länsi-Suomessa, koska murteenkin sanotaan syntyneet lukuisten kielten sekametelisoppana. Ihmiset ovat välittömämpiä kuin lännessä yleensä, mihin on tietysti osaltaan vaikuttanut myös karjalaisuus.
Rauma ei näytä olleen siirtoväen sijoituskaaviossa, joten sinne hakeuduttiin omin päin, työmarkkinoiden vetämänä. Sotakorvaukset työllistivät; täällä rakennettiin mm. laivoja. Tiedossa on, että Viipurista ja Koivistolta tultiin; räisäläisiä saapui satamäärin. Tilastoista voi päätellä tulijoiden määräksi ainakin 1500, mutta maalaiskunta mukaanluettuna 2000 ei liene kaukana totuudesta. Tämän joukon jälkeläiset pyörittävät karjalaseuraa, joka näyttää edelleen olevan yksi aktiivimmista.
Hautausmaalle paljastettiin vanhan kotiseudun multiin kätkettyjä muistava kivi v. 1954.
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
17.01.2023
|
|
KALVOLA87 katseluaKalvola oli vanha kantahämäläinen pitäjä ennen liittymistään Hämeenlinnaan vuoden 2009 alussa. Asutuksen merkkejä on varhaiselta rautakaudelta. Itsenäinen pitäjä se oli vuoteen 1494 mennessä.
Kansalaissota runteli seutua, jonne oli syntynyt voimakas työväenliike. Kalvolan keskuspaikka Iittala on pitäjänimeä tunnetumpi. Kuurilan junaonnettomuus vuonna 1957 tapahtui täällä. Kuntaliitoksen aikoihin asukkaita oli melkein 3600.
Evakkojen sijoitussuunnitelmassa tänne osoitettiin Vuokselan asukkaita. Tilastoista voi päätellä, että tulijoita oli noin 400.
Pienen välähdyksen evakkojen saapumisesta tarjoaa paikallislehti Akaan seutu (31.3.2017)
â€Nuohan on ihan kuin ihmisiäâ€
Helka Koljonen oli 11-vuotias, kun hän äitinsä kanssa lähti evakkomatkalle Vuoksen rannalta Antreasta päämääränään Kalvola.
– Odotimme junanvaihtoa Pieksämäen asemalla, kun kuulin pienen pojan sanovan äidilleen: Nuohan on ihan kuin ihmisiä. En tiedä, mitä hänelle oli evakoista kerrottu.
Kalvolassa perheen sijoituspaikaksi oli määrätty Seppälä Taljalassa.
– Se oli sireenien ympäröimä Tajasen talo, jonka alakerrassa asuimme me ja yläkerrassa toinen antrealainen perhe. Se on jäänyt mieleen, että keskellä pihaa ihan taivasalla oli leivinuuni. Isäntäväki oli hyvin ystävällisiä meitä kohtaan. Kaiken kaikkiaan suhtautuminen karjalaisiin oli täällä paljon positiivisempaa kuin jatkosodan jälkeen Ikaalisissa ja Jämijärvellä.
Kalvolan kirkko paloi sisällissodan pyörteissä vuonna 1918. Ilmari Launis piirsi uuden, jonka vierelle siirtoväki paljasti muistokivensä v. 1953. Jostain löytyi yllättävä tieto, että kiven olisi suunnitellut Tapio Wirkkala, joka teki joitakin sotamuistomerkkejä. Hän oli Iittalan lasitehtaalla 1960-luvulla.
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
17.01.2023
|
|
MARTTILA81 katseluaMarttila sijaitsee nelisenkymmentä kilometriä Turusta koilliseen. Kulkurille osoittamastaan laupeudesta pyhimykseksi korotettu Martinus antoi nimensä tälle agraariselle pitäjälle, joka voisi hyvin antaa kasvot vilja-Suomelle. Se sijaitsee Paimionjoen ja sitä seurailevan Hämeen härkätien varrella. Sen väkiluku on pudonnut kulta-aikojen kolmesta tuhannesta kahteen.
Olen pienen ikäni koettanut ymmärtää Suomen kahta äärtä – itää ja länttä. Kun juuret ovat idässä ja joutuu syntymään lännessä (Porissa), on aineistoa kertynyt. Jos jonkun oivalluksen kiteyttäisi, se olisi vastakohta läntisen omavaraisuuden ja itäisen yhteisöllisyyden välillä. Jos haluaa perustaa kahvilan tai parturin, se kannattaa tehdä idässä. Lännessä kun tukat leikataan ja kaffet nautitaan kotona. Myös perhe- ja sukukäsitykset eroavat suuresti. Lännessä ihmeteltiin siirtoväen suuria sukuja, joissa sedänkumminkaimatkin kuuluivat joukkoon – yhteisöllisyyttä sekin.
Vuoden 1948 väestötilaston perusteella marttilalaisista 10-16% oli siirtoväkeä. Numeroiksi muutettuna saataisiin tulijoiden luvuksi 300-480. Suurin osa omavaraisten talonpoikien maille tulleista evakkoista oli Uudeltakirkolta, mutta Räisälä-seuran sivuilta löytyy tieto, että Humalaisten kylästä saapui Marttilaan "toistakymmentä perhettä". Tästä joukosta sukeutui ajan myötä merkittäviä kunnallisia vaikuttajia.
Siirtoväki paljasti kirkon vierelle muistokiven rajan taakse haudatuille vuonna 1955. Kivinen risti on samaa tyyppiä kuin läheisessä Oripäässä.
"Meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa."
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
17.01.2023
|
|
RUOVESI80 katseluaMaisemiltaan kaunis ja historialtaan rikas Ruovesi on niitä paikkakuntia, joiden pitäisi keksiä itsensä uudelleen. Kun siirtoväki saapui tänne pohjoiseen Hämeeseen, oli kunnassa asukkaita noin 9000. Nyt tuo luku on vähän yli neljäntuhannen. Paikkakunnalla aikanaan kukoistanut sahateollisuus on näivettynyt ja korvautunut lomailijoilla.
Tulin tänne pitkän ajopäivän jälkeen, enkä jaksanut kuvata maisemia, mikä harmitti hieman.
Asutussuunnitelmassa Ruovesi oli osoitettu kaukolalaisille, joita tilastojen mukaan tulikin aika paljon. Teollisuus varmaankin veti seudulle kirveshommiin tottunutta väkeä myös muualta. Vuoden 1948 hieman epämääräisen tilaston mukaan tulijoita oli tuhatkunta, ehkä hieman ylikin. Pohjoinen Häme on maisemiltaan yhtä kaunista kuin luovutettu Karjala, joten siltä osin tulijoiden oli helppo sopeutua.
Tulokkaat paljastivat muistokivensä kotiseudulleen haudatuille vuonna 1956. Kookas kivi on näkyvällä paikalla suuren ja näyttävän Sofia Magdalenan kirkon vierellä.
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen17.01.2023
|
|
RUSKO78 katseluaTurun naapureihin kuuluvalla Ruskolla menee hyvin. Se on monilla mittareilla Suomen vauraimpia kuntia. Tästä kertoo sekin, että väkiluku on kasvanut tasaisesti, ollen tällä haavaa melkein 6500.
500-vuotias kivikirkko on hienoimmasta päästä seudulla, jolla niitä on paljon.
Väkilukua kasvatti aikanaan Kuolemajärveltä tulleiden evakoiden joukko, jonka suuruudeksi voi tilastoista päätellä 150-200. Sotien jälkeen Ruskolla asui vain vähän toistatuhatta ihmistä, joten siirtoväki lisäsi asukaslukua merkittävästi.
Jostain netin syövereistä löytyi paikkakuntalaisten tulokkaista tekemiä arvioita, joihin voimme varmasti nykyään suhtautua huumorilla ja ymmärryksellä: â€Täysin ei heihin aina luoteta ehkä siitä syystä, että puhuvat enemmän kuin tekevät.†Eräässä naapurikunnassa päiviteltiin saamattomuuden lisäksi karjalaisten ainaista â€kylässä käyntiäâ€.
Tunnustusta kuolemajärveläiset saivat virrenveisuun voimakkuudesta.
Kirkon vierelle paljastettiin Herran vuonna 1956 kookas muistokivi, jonka teksti ei ole yleisemmästä päästä: "Tääll' muistonne elää, vaikk' onkin hautanne siellä."
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
17.01.2023
|
|
KOKEMÄKI87 katseluaKokemäen seutu liittyy vahvasti maamme varhaiseen historiaan, mistä kertoo piispa Henrikille omistettu pieni kappeli, joka suojaa hänen käyttämäänsä saarnahuonetta. Siellä hän legendan mukaan julisti sanaa ennen kohtalokasta lähtöään Köyliöön. Myöhemmin kunnasta tuli tärkeä hallintopaikka. Kokemäenkartanon linnalääni edelsi varsinaista Satakuntaa.
Kokemäellä ehdittiin palstoittaa Tuomaalan sivukartanon maita evakoille jo välirauhan aikana, mikä helpotti siirtoväen lopullista saapumista sotien jälkeen. Tietolähteet eivät kerro, mistä päin tänne ensialkuun tultiin, koska Pohjanmaalle tilapäisesti sijoitetut räisäläläiset saapuivat vasta alkuvuodesta 1946. Karjalaisseura ehdittiin perustaa jo helmikuussa 1945.
50-luvun alkuun tultaessa tähän satakuntalaispitäjään oli asettunut jo ainakin 2000 evakkoa, joka oli väkilukuun (noin 8000) nähden suuri määrä.
Sitaatti Räisälä-seuran sivustolta: "Kokemäen seurakunta, rahalaitokset, meijeri ja monet muut yhteisöt ovat käyttäneet räisäläisvoimia luottamuselimissään. Kokemäen osuuskassan ja Räisälän kirkonkylän osuuskassan (...) yhdistyminen tapahtui 31.12.1948. Räisäläinen Annikki Lallukka kohosi Kokemäen Osuuspankin toimitusjohtajaksi 1977-80.
Juho Lallukka perusti kansanopiston, joka sotien jälkeen toimi ensin Köyliön Lallintalolla, mutta joka siirrettiin Kokemäelle v. 1950. On harmillista, että Räisälän kansanopiston tarina päättyi kymmenisen vuotta sitten. Opistot ja muut koulutuspalvelut ovat mitä tärkein vetovoimatekijä asukkaita menettävälle maaseudulle. Jokaista talonpoikaismuseota kohti pitäisi olla yksi opisto, joka katsoo tulevaisuuteen.
Kokemäen evakkojen muistokivi paljastettiin v. 1955. Se sijaitsee komean Kustaa III:n kirkon lähistöllä, sankarihautojen vieressä. Kivi on niin hyväkuntoinen, että se on mahdollisesti restauroitu äskettäin.
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
17.01.2023
|
|
PÄLKÄNE84 katseluaPälkäne ilmestyy aikakirjoihin v. 1405. Noin sata vuotta siitä rakennettiin kivikirkko, joka on nykyään raunio. Nykyisen muuten piirsi itse Engel. Täällä sodittiin Isonvihan alla ja sisällissodassa. Pälkäneveden ja Mallasveden väliin sijoittuva kunta on paikoitellen kappale kauneinta Hämettä.
Kuten näille seuduille yleisemminkin, sotien jälkeen tänne sijoittui kivennapalaisia. 40-luvun lopun tilasto kertoo, että evakkoja tuli paljon – arviolta hieman alle tuhat. Jostain löytyi tarkkaa tietoa – tänne tulivat Vuottaan, Riihisyrjän ja Joutselän kylien asukkaat.
Kivennapaseuran sivuilla mainitaan että evakkopappi, rovasti Otto Autere onnistui ottamaan matkaan seurakunnan kirkkoesineet, joista osa päätyi Pälkäneelle.
Inkerinmaalainen Walter Mikkola suunnitteli muistokiven, jonka julkisivun alareunassa on samanlainen Karjalan kartta kuin esim. Artjärvellä. Sen erikoisuus on vasemmalle sivustalle luotu kirjanselkä, jossa lukee ELÄMÄN KIRJA. Huonosilmäisille selvennykseksi kiveen nakuteltu teksti:
OLE SIUNATTU KARJALAN MANTU,
KOTISEUTUNI, KAIPUUNI MAA.
OSA RASKAS ON PÄÄLLESI PANTU,
LEVON KUMMUILLAS KANSASI SAA.
PÄLKÄNEEN KARJALAISET 1961
Muistomerkki paljastettiin tuona vuonna elokuun kuudentena.
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
17.01.2023
|
|
LUOPIOINEN21 katseluaOlen viime vuosien aikana käynyt kaikissa hämäläisissä kirkonkylissä. Niistä Luopioinen on jäänyt vahvasti mieleen. Keskusta on ehkä hieman rapistunut, mutta entinen kunta – nykyinen pitäjä – on monikasvoinen, luonnoltaan hyvin kaunis ja hämäläiseksi tavallista rennompi, voisi jopa sanoa itäisempi. Vuonna 2005 Suomen luovimmaksi kunnaksi valitussa Luopioissa näkyy taide ja kulttuuri.
Luopioinen ja Pälkäne yhdistyivät v. 2007. Paikkakunnalla ei haluta ajatella, että nyt liityttiin pikkaisen varakkaampaan länsinaapuriin. Oltiin tasaveroisia.
Näille main sijoitettiin Kivennavalta lähteneitä. Pitäjäseuran sivuilta löytyi tieto, että Luopioisiin asutettiin Kanalan, Räikylän, Kurkelan, Sikiälän ja Soppikylän asukkaat. Kunnassa oli 50-luvun alussa noin 4500 asukasta, joista siirtoväkeen kuului noin 400. Koska karjalainen sielunpuoleni viihtyi siellä, olisi mukavaa ajatella, että tulokkaat toivat sinne omaa itäisyyttään niin että se tuntuu edelleen.
Komean keltaisen puukirkon vierellä on muistokivi, joka kaipaisi pientä restaurointia. Se on ollut vuodenaikojen piiskattavana jo 66 vuotta. On huomattavaa, että kivessä mainitaan Luopioisten karjalaiset ja Pyssy-ojan nuorisoseura, joka oli Kivennavalta peräisin sekin. Kuten aina, se on omistettu niille, joiden haudat jäivät rajan taa.
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen17.01.2023
|
|
KARKKU16 katseluaNykyisen Sastamalan muinaisjuuret ovat Karkussa, jonka hallintovalta ulottui 1200-1300-luvuilla valtavalle alueelle. Siitä pilkkoutui ajan myötä kymmeniä kuntia.
Olen kierrellyt Karkkua monena kesänä. Sen maisemat ovat Sastamalan hienoimpia. Jo kivikauden ihminen saattoi kavuta Ellivuorelle katsomaan, näkyykö Kulovedellä tai Rautavedellä veneitä – omia tai toisten. Vuonna 1973 Karkku ja Tyrvää sulautuivat Vammalaan. Tuolloin alue oli vielä Satakuntaa.
Viipurin läänin Pyhäjärveltä saapuneet saattoivat nähdä Karkun vaihtelevissa maisemissa häivähdyksen menetetystä maastaan, mutta karjalaisen supliikin taitajien piti totuttautua harvasanaisempiin hämäläisiin.
Seudulle asettuneet perustivat 8.3.1945 Tyrvään seudun karjalaiset ry:n. Karkkuun tulleet perustivat myöhemmin oman yhdistyksen. Heidän tarkkaa määräänsä on tietoverkon avulla mahdotonta sanoa.
Kunnan asukasluku oli 1950-luvun alussa noin 3500. Tiedossa on, että pääosa kuntalaisista sai elantonsa maanviljelystä. Valistunut arvaus siirtoväen määrästä voisi olla 300-400.
Karjalaisseura paljasti muistomerkkinsä vuonna 1958 lähelle näyttävää harmaakivikirkkoa. Siinä on lainaus psalmilta 90: "Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen".
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen07.01.2023
|
|
RIIHIMÄKI22 katseluaRiihimäki oli alunperin Hausjärven kylä, jonka merkitys kasvoi suuresti, kun rautateitä alettiin rakentaa – siitä kun tuli rataverkkomme ensimmäinen risteysasema. Emäpitäjästä irtaannuttiin v. 1922. Tässä Kanta-Hämeen etelärajalla sijaitsevassa kaupungissa on nykyään 30000 asukasta.
Kun lähtökellot soivat karjalaisille syksyllä 1944, siirtyi Riihimäelle enimmäkseen antrealaisia, mutta myös Vuoksenrannasta evakuoituja. Heille osoitettiin noin sata tilaa. Ruotsin Karlskoga lahjoitti tulijoille 17 taloa, jotka nousivat Petsamon kaupunginosaan. Paloheimo-yhtiön luovuttamille hehtaareille – osin Riihimäelle, osin Lopelle – syntyi melkein 300 asutus- ja viljelytilaa.
Jos maiseman kannalta miettii, ovat Riihimäen lattea maasto kaukana Vuoksen rantojen näkymistä. Kartalla ei matka pitkä lie, mutta sielussa mittaamaton.
Riihimäen siirtoväki paljasti muistomerkkinsä vuonna 1955 vanhan kirkon viereltä laskeutuvaan rinteeseen. Komeaa ja ajan patinoimaa kiveä piti oikein etsiä, eikä se olisi löytynytkään ilman paikallisen apua.
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
07.01.2023
|
|
SAHALAHTI23 katseluaItsenäisen Sahalahden tie päättyi v. 2005 kuntaliitoksen länsinaapuri Kangasalan kanssa. Pitäjän itu ilmaantui historiaan jo 1500-luvulla, jolloin sen seurakunta itsenäistyi Pälkäneestä. Sotien jälkeen evakko-omistukseen päätynyt Saarioisten kartano nosti kunnan aterioivan Suomen kansan kartalle. Liikeyrityksen takana oli Pälkjärven evakkoja – Aukusti Asko Avoniuksen veljenpoikia. Sijoitussuunnitelman mukaisesti Sahalahdelle sijoitettiin kivennapalaisia.
Ehkä yhdentoista kunnan alueelle hajaantuneet entiset kivennapalaiset eivät aktiivivuosinaan ehtineet kokemuksiaan taltioida, eikä myöhemmin enää ollut muistelijoita. Niinpä Sahalahdelle tulleista ei merkintöjä löydy. Kunnassa oli 50-luvun alussa noin 2000 asukasta, ja näppituntumalla voisi arvioida että evakkoja tänne tuli ehkä kaksisataa.
Vuonna 1957 paljastettiin kirkkomaalle kookas muistokivi rajan taakse haudatuille. Siihen hakattu psalmin jae kuuluu näin:
"Sinä olet antanut vaikeita vuosia ja monia ahdistuksen aikoja, mutta yhä uudelleen sinä virvoitat minut, syvyyksistä sinä minut nostat."
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen03.01.2023
|
|
| 2599 tiedostoa 217 sivulla |
1 |
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Etusivu
Rekisteröidy
Kirjaudu
Albumilista
Uusimmat kommentit
Katsotuimmat
Suosituimmat
Omat suosikit
Haku