Äyräpää

Äyräpää on esinelöytöjen perusteella vanhaa kivikauden aikaista asuinaluetta. Pähkinäsaaren rauhassa vuonna 1323 Ruotsi sai alueen haltuunsa. Tässä rauhansopimuksessa on ensimmäinen maininta Äyräpäästä. Kirjallisuudessa mainitaan vuonna 1348 Keski-Kannaksella Äyräpää-niminen kirkkopitäjä. Nimen oletetaan muotoutuneen muinaisten karjalaisten Äkräs-jumalasta ja alueella tiedetään asuneen myös Äkräs-nimisen suvun. Alkuperäisväestöä kutsuttiin äyrämöisiksi erotukseksi alueelle myöhemmin muuttaneista uudisasukkaista, savakoista.

 

Äyräpää erosi itsenäiseksi kunnaksi 15.5.1925 Muolaan ja Vuokselan pitäjistä. Kunta sijaitsi Keski-Kannaksella Vuoksen varrella. Asukkaita oli vuonna 1939 5980 henkeä, joista maanviljelijöitä 66%, työväestöä 26%, toimihenkilöitä 4%, muita 4%. Kunnan pinta-ala oli 186 neliökilometriä. Viljelmiä oli 474 ja keskimääräinen pinta-ala 8,3 ha. Alle viiden peltohehtaarin viljelmiä oli 42,2%. Yksityisen omistuksessa oli 95,9% maa-alasta, yhtiöiden omistuksessa 3,9%. Kunta ja seurakunta omistivat 0,2%.

 

Äyräpään kylät Kaukila-Rahkola, Mälkölä, Vuosalmi, Paakkola sekä Pölläkkälä, joka jakautui varsinaiseen kylään ja taajaväkiseen yhdyskuntaan. Taajaväkinen yhdyskunta oli sahateollisuuden keskus, jolla oli lääninhallituksen vahvistamat rakennus-, palotoimi-, terveydenhoito- ja järjestysohjesäännöt. Asukkaita oli 2500.

 

Äyräpää kuului Vuoksen lehtometsäalueeseen. Ilmastollisesti se oli verrattavissa Varsinais-Suomen rannikkoseutuun. Suomenlahti ja Laatokka lämmittivät Kannaksen ilmaston ja syksyisin Vuoksi sen varrella olevia kyliä. Maat olivat hiekka-, savi- tai multamaata. Maanlaatu suosi kaikkia viljakasveja ja varsinkin perunan viljely oli runsasta. Puutarhaviljelys oli maaperän ja ilmaston vuoksi tuottoisaa. Äyräpäässä oli runsaasti sahateollisuutta. Hackman-Yhtiön Pölläkkälän saha aloitti toimintansa v.1891 ja A. Ahlström Oy:n Suursaaren saha v.1895. Pienempiä sahoja oli eri kylissä. Huopateollisuutta edustivat Juvosen Huopa- ja kehruutehdas vuodelta 1918 sekä Karjalan Huopatehdas. Muista teollisuuslaitoksista mainittakoon Pasurin mylly, puusepäntehdas ja saha sekä Rämön veljesten korjauskonepaja. Pitäjässä oli myös virvoitusjuomatehdas ja sementtivalimoita.

 

Kansakouluja oli yksitoista, joista ensimmäinen aloitti toimintansa vuonna 1884. Keski-Vuoksen yhteiskoulu toimi vuodesta 1924 alkaen. Kirjastoja oli pitäjässä kolme ja kylissä kirjojen lainausasemia.

 

Liikenneyhteydet olivat viimeisen vuosikymmenen aikana erinomaiset. Linja-autoliikenteen keskus oli Pölläkkälässä, josta yhteyksiä oli Viipuriin, Käkisalmeen, pitäjän eri kyliin ja naapurikuntiin.

 

Laivaliikenne Vuoksea pitkin Antreasta Kiviniemeen alkoi vilkkaana Paakkolan kanavan valmistuttua v.1895. Vesiteitä käytettiin matkustajaliikenteeseen ja sahateollisuuden tuotteiden kuljetukseen. Pölläkkälästä Vuosalmelle pääsi 400 m leveän Vuoksen yli moottorilautalla.

 

Rautatieliikenne vuonna 1928 valmistuneella Viipuri - Valkjärvi radalla oli vilkasta. Rautatieasemia Äyräpäässä oli neljä.

 

Äyräpäässä oli kunnanlääkäri, kaksi kätilöä, terveyssisar ja lastenneuvola sekä kahdeksanpaikkainen sairaala, jonka ylläpitoon teollisuuslaitokset osallistuivat. Kunnalla oli väliaikainen vanhainkoti ja ennen talvisotaa uusi kunnalliskoti rakenteilla. Erityissairaalapaikkoja oli mm. Rauhan mielisairaalassa ja Tiurinniemen sairaalassa.

 

Pölläkkälä oli kaupan keskus ja markkinapaikka. Varhemmin kauppaa käytiin Pietariin, myöhemmin Viipuriin. Pölläkkälässä oli Pölläkkälän osuuskauppa, Filatoffin lihakauppa, Tervon leipomo, Korellin rinkelileipomo, Viitasen vaatturiliike ja Tossavaisen valokuvausliike sekä takseja.Seura- ja harrastustoiminta oli monimuotoista ja vilkasta. Nuorisoseurat, Marttatoiminta, urheilu, suojeluskunta, lotat, työväenyhdistykset, Mannerheimin lastensuojeluliitto, soittokunnat, kuorot, näyttämötoiminta, maatalousseurat, maatalouskerhot, palontorjunta, pelastusarmeija ja uskonnolliset seurat kokosivat harrastuspiiriinsä runsaat joukot äyräpääläisiä vuodesta toiseen.

 

Tunnetuin urheiluseura oli vuonna 1921 perustettu Voimistelu- ja urheiluseura Pölläkkälän Ura. Vuonna 1936 Ura voitti Suomen mestaruuden yleisurheilussa. Samana vuonna Berliinin olympialaisissa Uran jäsen, keihäänheiton maailmanmestari Yrjö Nikkanen edusti Suomea tullen toiseksi. Uran voimistelujoukkue voitti Suomen mestaruuden vuosina 1934 ja 1938 sarjassa C, sekä B sarjassa vuonna 1939.

 

Äyräpään seurakunta perustettiin vuonna 1925. Väliaikainen kirkko vihittiin käyttöön lokakuussa v.1925 ja uusi 1.4.1934. Viimeinen Jumalanpalvelus pidettiin kirkossa tuomiosunnuntaina 1939. Kirkon suunnitteli arkkitehti Oiva Kallio. Alttaritaulun maalasi taiteilija Laila Järvinen ja siinä kuvattiin Kristuksen kirkastumista. Hautausmaa vihittiin käyttöön vuonna 1927. Seurakunnan pappina toimi kirkkoherra J.O. Markkola.

 

Kirkko tuhoutui talvisodassa. Pelastettu kirkollinen esineistö on luovutettu Varkauden seurakunnan käyttöön. Äyräpääläisten pitäjäseura ry on tuottanut vuonna 1985 valokuvanäyttelyn seurakunnan toiminnasta, kirkon rakentamisesta ja tuhosta.

   

Lähteet: Martti I Jaatinen: Karjalan kartat/ Karjalan Liitto ry./ 1997

Vaakuna: Karjalan liitto ry. 2004

 
   

Äyräpään kartta

Äyräpää kuvina

Kartta äyräpääläisten sijoittumisesta

Luovutetun Karjalan kartta

Vaakunan selitys

 
   

Paluu pitäjävalikkoon

Paluu päävalikkoon