|
Kuolemajärvi |
|
 |
|
|
Kuolemajärvi Kuolemajärvi erotettiin itsenäiseksi pitäjäksi Uudestakirkosta v.1871. Pituus pohjois-etelä suunnassa oli 50 km ja pinta-ala 353 km2. Etelässä pitäjä rajoittuu 22 km:n pituudelta Suomenlahteen. Lännessä naapureina olivat Koivisto, Johannes ja Viipurin mlk, idässä entinen emopitäjä Uusikirkko, Muolaa ja Heinjoki. Asukkaita oli vuonna 1939 Kuolemajärvellä 5332 henkeä. Kuolemajärvellä oli kolmekymmentä kylää- Kuolemajärveläiset saivat elantonsa maanviljelyksestä ja kalastuksesta. Merkittävää teollisuutta ei ollut. Ennen itsenäisyyden aikaa Pietarin kauppa ja rannikkomerenkulku laivanrakentamisineen oli merkittävä elinkeino merenrantakylissä. Pitäjän nimi liitetään usein Mikael Agricolan kuolemaan, joka tapahtui 9.4.1557 Muurilan kylän Kyrönniemessä. Todellisuudessa nimi oli asiakirjoista jo ennen tätä. On mahdollista, ettei nimellä ole mitään tekemistä kuoleman kanssa, vaan se on vääntynyt kansan suussa jostain muuta tarkoittavasta sanasta. Pitäjän ydin oli pitkä ja kapea Kuolemajärvi, josta kauniin salmen erottamana haarautuu Hatjalahden järvi. Lounaassa on Kipinolan järvi ja Uudenkirkon rajalla pitkä ja kapea Kaukjärvi, jonka rannalta on löydetty ensimmäiset kirkollisen toiminnan merkit. Pitäjän poikki kulki Viipuri - Pietari rantarata. Pitäjän muodosta ja Kuolemajärven hallitsevasta asemasta johtuen tiestö ja liikenne oli pääosin pohjois-eteläsuuntaista. Viipurista Huumolan, Summan ja Kaukjärven kautta Kuolemajärven kirkonkylään ja asemanseudulle. |
|
|
|
|
|
Lähteet: Martti I Jaatinen: Karjalan kartat/ Karjalan Liitto ry./ 1997 Viiri: Karjalan Liitto ry. v. 2007 |
|
|
|
|
|
|
|