|
Uusikirkko |
|
|
|
|
|
Uusikirkko mainitaan ensimmäisen kerran v. 1445 Äyräpään kirkkoherran Henrik Makerlandin testamentissa. Seurakunta oli alkuvaiheissaan varsin suuri, sillä siitä erosivat myöhemmin omiksi seurakunniksi ja pitäjiksi Kuolemajärvi ja Kanneljärvi. Vuonna 1939 oli pitäjä kooltaan 600 km2, pituus 42 km ja leveys 32 km. Evakkoon lähteneitä oli 11500. Heitä lienee 1990-luvulla jäljellä 4500 henkilöä.
Uudenkirkon maisemat olivat hyvin vaihtelevia, maasto kumpuilevaa. Mäet, laaksot, joet ja kymmenet järvet antoivat maisemalle leimansa. Luonnonmaisemien välissä olivat hyvin hoidetut pellot, niityt ja ihmisen rakentamat kylät sopusoinnussa luonnon kanssa. Metsäalueet olivat valtaosaltaan männikköä kasvavia hiekka- ja sorakankaita. Toki myös kaikki muut suomalaiset puulajit olivat mukana. Monet jalopuut kasvoivat luonnonvaraisina pitäjän alueella. Metsistä ja soilta saatiin syksyisin runsaasti marjoja ja sieniä. Pitäjän tunnetuin mäki, Mäkienmäki, kohosi 102 m merenpinnan yläpuolelle.
Suomenlahti liittyi kiinteästi Uudenkirkon maisemaan. Sen rantaviivaa oli pitäjän alueella 35 km.
Uusikirkkolaisten pääelinkeino oli maanviljelys. Teollisuus oli vaatimatonta, lähinnä maatalouden sivuelinkeino. Pikkutilojen viljelijät hankkivat sivutuloja rakennustöistä. Rantakylissä oli kalastus ensi sijalla ja usein, merirajan läheisyydestä johtuen, kalastaja sai sakot ja menetti pyydyksensä, koska kalasti vieraan valtakunnan alueella. Järvistä pyydettiin kalaa kotitalouksien tarpeisiin.
Kauppa ja liikenne sekä kunnan ja valtion laitokset tarjosivat työtä pienelle osalle väestöstä. Merkittävimmät työpaikat olivat Halilan ja Patrun parantolat, joiden yhteinen työntekijämäärä oli monta sataa. Molemmat olivat tuberkuloosiparantoloita, Halila siviiliväestön ja Patru armeijan käytössä.
Uusikirkko oli koulujen pitäjä. Kansakoulujen lisäksi siellä oli kansanopisto, emäntäkoulu ja maamieskoulu. Yhteiskoulukin toimi muutaman vuoden, mutta lopetti varojen ja oppilaiden puutteessa. Kansanopisto jäi v. 1923 Kanneljärven puolelle. Kannaksen ammattikoulukoti toimi talvisotaan asti ja jatkoi sen jälkeen Espoon Leppävaarassa. Pitäjän elinkeinot huomioonottaen oli selvää, että koulutus keskittyi maa- ja kotitalouden sekä käsiteollisuuden alaan kuuluvaan opetukseen.
Liikenteellisesti Uudenkirkon sijainti oli erinomainen. Pitäjän läpi kulki kaksi maantietä Viipurista Terijoelle ja edelleen Pietariin. Ennen vuotta 1923 pitäjän läpi kulki myös kaksi rautatietä, mutta Kanneljärven erotessa omaksi pitäjäksi jäi Uudellekirkolle vain Koiviston rata, jonka merkitys pitäjän rantakylille oli varsin suuri. |
|
|
|
|
|
Lähteet: Martti I Jaatinen: Karjalan kartat/ Karjalan Liitto ry./ 1997 Vaakuna: Karjalan liitto ry. 2004 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
