Kuuntele

Suloisessa Suomessamme oisko maata armaampaa, kuin on kaunis Karjalamme, laulun laaja kotimaa! :,: Lauluna sen kosket kuohuu, järven aallot loiskuaa, säveleitä salot huokuu, ikihongat humajaa. :,:

Ei oo meillä rikkautta eikä maamme viljavaa, vaan on laulun runsautta, kylvämättä kasvavaa; :,: sit' ei pane Idän halla eikä Pohjan pakkaset, se ei sorru sortamalla, sitä ei lyö rakehet. :,:

Konsa vaino Suomeamme kovin kourin koittelee, silloin kurja Karjalamme Suomen surut soittelee. :,: Ja kun onnen päivän koitto Suomellen taas sarastaa, silloin riemun suuri soitto Karjalasta kajahtaa! :,:

Karjalan kunnailla lehtii puu, vihannoi varjoisimmat veet. Pääskyn vierivät lauleluu, siellä minun kultani asustaa.

Koivun alla olimme kahden vaan, loisti päämme päällä täysikuu. Yks mun' vierelläin, ompi toisen, oi Karjalan kunnailla lehtii puu.

Taas yleni aaltojen vieno soi, sinisorsan vilppahat veet. Sulle kauneimmat kukkaset kerron oi, kun Karjalan kunnailla lehtii puu.