|
Karjalainen pääsiäinen Lähde: Karjala tutuksi, Karjalan Liitto ry.
|
|
Paastonaika Ortodokseille laskiainen merkitsee paaston alkamista. Karjalassa paasto alkoi sunnuntaista. Sitä edelsivät kolme valmistusviikkoa; viikkoa ennen on lihapyhälasku, jolloin liharuoka poistetaan ruokavaliosta ja laskiaissunnuntaina on maitopyhälasku, jolloin vastaavasti maito, voi ja munat poistetaan ruokavaliosta. Paasto jatkui seitsemän viikkoa. Se huipentui piinaviikkoon ja pitkäänperjantaihin. Palmusunnuntai oli Karjalassa nimeltään virposunnuntai. Ortodoksien Lasaruksen lauantain vigiliassa siunattiin pajunoksat, joita sai viedä kotiin ikonin taakse. Lapset keräsivät pajunoksia ja koristelivat niitä. Varhain palmusunnuntaiaamuna perheenäiti virpoi lapset ja karjan, siis ne, joiden kasvua toivottiin. Isäntä virpoi hevoset. Lapset lähtivät aamulla virpomaan kummia, sukulaisia ja naapureita. Karjalaiselle virpomiselle on ominaista runsaat ja hauskat virpomisluvut. Muita olennaisia piirteitä ovat virpovitsan luovuttaminen virvotulle ja tämän maksama palkka. Palkka haettiin pääsiäislauantaina. Pääsiäinen Pääsiäinen on ortodokseille kirkkovuoden suurin juhla. Luterilaisillekin se on vakava juhla. Hiljainen viikko vietettiin ahtisaarnoja kuunnellen ja kiirastorstaina käytiin ehtoollisella. Pitkänäperjantaina käytiin vain kirkossa. Kylässä käynti oli lapsillakin ehdottomasti kielletty. Pääsiäismämmi oli varsin nuori tulokas Karjalassa. Se yleistyi1920- ja 1930-luvulla. Kananmunia värjättiin sipulinkuorilla ja kreppipaperilla. Ortodoksit nauttivat pääsiäisenä paaston päättyessä pääsiäisleipää eli kulitsaa, pashaa ja babaa.
Noita-perinne on vanha Länsi-Suomalainen pakanallinen perinne joka liittyy pääsiäiseen. Virpominen on karjalainen perinne joka liittyy pääsiäisen aikaan eli Palmusunnuntaihin. Toisen maailmansodan jälkeen tynkä-Suomeen sijoitetun karjalaisväestön mukana tullut virpomisperinne sekoittui läntisen trulliperinteen kanssa. Sen seurauksena syntyi nykyinen lasten harjoittama tapa kulkea ovelta ovelle virpomassa pääsiäislauantaina noidiksi pukeutuneena.
Lähde: Johannekselainen 2004, Maire Uotilan muistelmia Virpoluvuissa esiintyy onnentoivotuksia, palkanpyytelyjä ja leikillisiä jopa pelottaviakin uhkailuja. Jos sanat "Luppaan, luppaan, luppaan!" viipyivät, virpoja alkoi leikillisesti uhkailla huonolla onnella ja muilla vastoinkäymisillä. Esim. "Jos et luppaa murinaa, ni haukka syöp siu kannais!" Toisinaan uhkaus saattoi olla hyvinkin pelottava, tunteisiin vetoava, palkitseva tai tuhoava kuten seuraava: "Jos olet hyvä emäntä, nuku villavuotehella. Jos olet paha emäntä, nuku kivirauniossa!" Lukuja käytettiin muihinkin onnentoivotuksiin. Kun niitto pellolla saatiin loppuun, huudettiin pellonpäästä talonväelle: Hoi hoi, pelto loppu! Isännäl iso maha, emännäl paksu perä, talol paljo tavaraa!
Palkanpyytely Voilusikka lehmästäis, muna kanastais, pannukaakku taikinastais, markka kukkarostais! Luppaatkos munan, luppaatkos munan, luppaatkos munan!
Onnentoivotus Virvon varvon tuoreeks terveeks, tulevaks vuuveks! Kui monta urpaa nii monta uuhta, kui monta varpaa nii monta vasikkaa, kui monta oksaa nii monta orhii, kui monta lehtee nii monta lehmää, kui monta latvaa nii monta lammasta.
Uhkailu Jos et luppaa munnaa, ni haukka syöp siu kannais! Virvottavan lupaus: Luppaan, luppaan, luppaan!
Terveys Virvon varvon vitsasella tuoreeks terveeks, tulevaks vuuveks! Isännälle ikää pitkää, emännälle perää leveää!
Muita virpolukuja
Virvon varvon vitsasella rikkaaks, rakkaaks, ison talon isännäks. Viikoksi velkaa, vuuveksi vappaata, sinulle vitsa, minulle palkka, annotko munan vai markan! kilteiksi pienet piimäsuut!
Mie se virvon viisahasti taputtelen taitavasti rikkahaksi rakkahaksi, ison talon isännäksi, viien piian pitäjäksi, neljän lehmän kaitsijaksi! Isännälle ihravatsa. emännälle perä leveä, veikolle hyvä hevonen, tyttärelle punaiset posket! Virvon varvon vitsa on uusi kaunis kuin kukkiva tuomi, eläjän onnea toivotan sulle nöyrästi vaadin palkkaa mulle!
Virvon varvon vitsasilla tuorehilla tervehillä, vanhat virvon viisahiksi, nuoret y Ien notkehiksi, iloisiksi kaikki muut, kilteiksi pienet piimäsuut!
Tulin sua virpomahan pitkän matkan päästä, mulle sitten pääsiäiseks pieni palkka säästä. Jospa annat palkakseni vaikka karamellin tai vaikka rahamassistasi pienen pienen pennin Mutta jollet anna mulle edes pientä palkkaa, niin sulle juhlan jälkeen huono onni alkaa!
Virvon varvon vitsasella, kostan pajunoksasella, rikkaaks rakkaaks ison talon isännäks, kolmen piian pitäjäks. Viikoks velkaa, vuuveks vappaata, annat sie munan vai markan.
Virpoi varpoi vitsoil selkää, tuoreeks terveeks, tulevaks vuuveks. Liippaat sie, liippaat sie viiko päähä velkaa? Virpoi varpoi tuoreeks terveeks, muna kanastais, kaakku taikinastais, voilusikka lehmästäis, viinapullo pannustais. Luppaat sie munan, luppaat sie munan, luppaat sie munan!
Uusi vitsa virvoittaa vanhan kuoren pois päältä kirvoittaa, En mä paljon palkkaa vaadi, enkä velkakirjaa laadi, Kun mä kauniin vitsan kannan. palkakseni mitä annat!
Virvon viipotan, varvon vaapotan. survon suklaamunan, silkistä sametista korpusta kanelista, ka anna munanen, ettei kissa nauvu ovellas, ettei koira hauku unias, että saisit rauhassa nukkua, onnea, onnea, onnea!
Virvon varvon vitsasella kosken pajun oksasella, Jumala sinua siunatkoon!
Mie se virvon viina iest, muna iest muksuttelen, raha iest rapsuttelen!
Virvon varvon vitsasella, kosken kevätpajusella, terveyttä toivottelen, siunausta siivittelen, onnea oksalla tällä. |
|
Paluu karjalainen perinne-valikkoon
|