|
Harlu |
|
|
|
|
|
Harlu Harlun seurakunta määrättiin perustettavaksi Senaatin päätöksellä 4. huhtikuuta 1916 ja muodostettiin v.1918. Siihen liitettiin Sortavalan maaseurakunnan itäiset kylät sekä Ruskealan kaakkoiskulma. Kunnallisesti itsenäiseksi Harlu tuli vuoden 1922 alusta. Pinta-ala ilman vesiä oli 163 km2 ja vesistöineen 300 km2, suurin pituus pohjoisesta etelään 24 km ja leveys idästä länteen 16 km. Asukasmäärä oli kirkonkirjojen mukaan v.1921 4655 henkeä, asukastiheys 28 h/ km2. Kyliä oli 9: Harlu, Heinäjoki, Honkakylä, Häyskynvaara, Joensuu, Läskelä, Paussu, Tenjärvi ja Vehkalahti. Kansakouluja oli 8: Läskelän (aloitti v.1882), Hämekosken (v.1898), Harlun (v.1900), Joensuun (v.1900), Häyskynvaaran (v.1905), Paussun (v.1911), Heinäjoen (v.1914) ja Läskelän (v.1918). Pitäjän länsiosaa hallitsevat korkeat, jyrkkärinteiset vuorijonot, joiden välisissä rehevissä laaksoissa oli harvaa asutusta. Harlun olemassaolo itsenäisenä kuntana perustui Jänisjärvestä Laatokkaan laskevan 24 km pitkän Jänisjoen varaan. Eteläpuolen asukkaat kutsuivat sitä myös Läskelänjoeksi, mikä on myöhäsyntyinen, teollistumisen yhteydessä käyttöön otettu nimi. Vanhoissa verokirjoissa on yleisimpänä nimenä Jananus- tai Janasjoki (kun venäjänkielessä ei ole jäniksen ä-kirjainta). Se on siis myös nyt QNANUS = JANANUS. Jänisjokivarsi oli tuhannen vuoden ajan yksi Laatokan pohjoiskärjen kolmesta turkiskauppaväylästä (toiset Kiteenjoki Sortavalasta länteen ja Tohmajoki pohjoiseen). Alajuoksulta on löydetty useita kivikautisia asumuksia kalastuskelpoisten koskien tuntumasta.Joen suulla ja lähisaarilla on puolenkymmentä rautakauden muinaislinnaa 800-1300-luvuilta. Paikannimet Rautakangas ja Rautalahti periytynevät siltä ajalta. Rautalahden niemi voi juontua myös siitä, että pohjoisesta (mm. Möhkön rautaruukista) hevosrahtina tuotua rautaa lastattiin siellä lotjiin ja laivoihin. Kalastus lienee ollut vahvimmillaan 500 vuotta sitten. Vatjan viidenneksen verokirjan (v.1500) mukaan lähikylissä mm. Mäkisalossa ja Tulolassa oli tiheä kalastaja-asutus. Janasjoen suulla - nykyisessä Läskelän joensuussa - oli silloin kalastamo, jossa siika- ja lohisaalis suolattiin tai kuivattiin etelään vietäväksi. Jokivarsi on viljavaa tasankoa, jota kaskettiin jo 1000 vuotta sitten. Silloin oli myös karjaa, jonka rehunsaantiin viittaa paikannimi Heinäjoki. Peltoviljely ja sen mukana kiinteä asutus vakiintui 1300-luvulla. Jänisjoen yhteenlaskettu putouskorkeus niskasta suuhun on 62 m. Korkeanveden aikana joki kuljettaa Laatokkaan 92 m3 vettä sekunnissa, keskiveden aikana 36 m3, matalanveden aikana 29 m3. Matkalla on toistakymmentä koskea, joista osa riittävän suuria teollisuuden voimanlähteiksi. 1780-luvulla Läskelään perustettiin vesivoimalla käyvä saha. Suurenmoisimmat ovat maisemat Pötsövaaran tienoilla. Jopa 50 - 60 m korkeine, äkkijyrkkine ja usein rikkonaisine vuorenseinämineen tekevät tienoot jylhän vaikutuksen. Valtavia näköaloja avautuu vuoriseudun huipuilta. Koko Laatokan pohjoisosa saarineen, salmineen ja selkineen siintää etelässä ja kauimpana häämöttävät taivaanrannalla Valamon kalliot. Idässä kantaa katse yli rikkonaisten vuorien, joiden takana leviää synkkiä salomaita, lännessä avautuu rajattomia metsiä ja pohjoisessa erottuvat metsien takana Jänisjärven selät. Kirkkaalla säällä saattoi Pötsövaaran kolmionmittaustornista nähdä Sortavalan kaupungin sekä Impilahden, Suistamon, Pälkjärven ja Ruskealan kirkot. Rannikolla ja paikoin sisämaassa vaahtera, lehmus ja jalava muodostavat haapojen, koivujen ja kuusien joukossa lehteviä metsikköjä ja aluskasvillisuus (ukonhattu, sananjalka) on niin korkeata, että aikamies siihen katoaa. Kauppa keskittyi Sortavalaan, jonne kesäisin maitse on kirkolta 36 km, talvisin jäätä pitkin 22 km. Vientitavaroista mainittavimmat olivat tehdastuotteet ja puutavarat. |
|
|
Lähteet: Martti I Jaatinen: Karjalan kartat/ Karjalan Liitto ry./ 1997 Vaakuna: Karjalan Liitto ry. v. 2004 |
|
