|
Seiskari |
|
|
Seiskari on itäisin Suomenlahden ulkosaarista. Se mainitaan v.1395 Viipurin linnan asiakirjoissa nimellä Zeiscere. Seiskari tunnettiin myös nimellä Seitskari, ruots. Seitskär. Venäläisissä kartoissa nimenä on ollut Lesnoj = Lesnoi, "Metsäsaari", mutta uusimmissa O.Seskar. Etäisyys Koiviston kirkolta on 45 km ja Inkerin rannikolta 20 km. Saaren pituus on 4 km, leveys 1,5 km, pinta-ala 4,0 km2 Itä- ja kaakkoisrannalla on suuria lentohiekkamuodostelmia, jotka siirtyvät vähitellen länteen päin.
Seiskarista tuli itsenäinen kunta ja seurakunta v. 1896. Siellä oli kansakoulu ja oma osuuskauppa, aikaisemmin useitakin kauppoja.
Länsirannalla Pohjakylä, Välikylä ja Lounatkylä muodostivat yhtenäisen taajaman. Asuinrakennuksia oli 129 (v.1920) ja väentiheys 200 h/ km2 Pääelinkeinot olivat merenkulku ja kalastus.
Seiskarilaiset, 750 henkeä, joutuivat jättämään kotisaarensa 11.10.1939 ja asutettiin Turunmaan saaristoon. Nykyisin heitä asuu etupäässä Etelä-Suomen rannikkoseudulla. Välirauhan aikana ei päästy palaamaan. |
|
|
k |
|
|
Lähteet: Martti I Jaatinen: Karjalan kartat/ Karjalan Liitto ry./ 1997 |
|
|
k |
|
|
k |
|