|
Suojärvi |
|
|
|
|
|
Suojärvi oli Viipurin läänin ja samalla koko luovutetun Karjalan pinta-alaltaan suurin pitäjä, 3474 km2. Pituutta oli 100 km ja leveyttä runsaat 60 km.
Maanpinnan korkeus vaihtelee välillä 130-300 m. Korkeimmat vaarat ovat pitäjän pohjoisosassa. Korkeusvaihteluista huolimatta on maanpinnan yleiskuva tasainen ja loivapiirteinen, joten vaarat ja harjut näkyvät jo kaukaa ja vastaavasti niiltä avautuvat näköalat ovat hyvin laajoja. Näköalapaikoista mainittakoon Moisionvaara (7 km Suojärven koilliskärjestä pohjoiseen), jonka harjalta näkyy melkein koko Suojärvi asuttuine rantoineen sekä ympäröivine metsäisine vaaroineen ja suurine soineen.
Mahtavalta Viirunvaaralta (10 km Moisionvaarasta pohjoiseen) on näköala yksitoikkoisempi: joka puolella loppumatonta, autiota metsää, jonka keskellä siellä täällä päilyy tumma salojärvi.
Pitäjän keskusjärvenä on 20 km pitkä, pohjoisosassaan kaksihaarainen Suojärvi johon lännestä laskee Annankosken ja Karatsalmen kautta lähes samanpituinen Salonjärvi. Molempiin järviin purkautuu useita järvirikkaita reittejä ja jokia. Vedet laskevat Suojärven pohjoispäästä alkavaa 160 km pitkää Suo- eli Suojujokea (Wuq = Suja) pitkin Ääniseen Petroskoin pohjoispuolella. Joen keskimääräinen leveys on 100-225 m ja suurin syvyys lähes 9 m. Siinä on useita koskia, joten se on aina ollut liikenneväylänä merkityksetön, mutta uittoväyläksi sopiva.
Asukkaita oli v.1939 väestölaskennan mukaan 15934 henkeä. Kyliä oli 75: Eloniemi, Evaniemi, Hakkasenranta, Hantshakanniemi, Hautakoski, Hautavaara, Helylänniemi, Hietalahti, Hiisvaara, Hilonen, Hokinkaivo, Hukkala, Hyrsylä, Ignoila, Iivilä, Jehkilä, Jyrinselkä, Kaipaankylä (Kaipainen), Kaitajärvi, Kallioniemi, Kalliovaara, Kanavaara, Kanervo, Karatsalmi, Kirveskangas, Kivijärvi, Kiviselkä, Kokonniemi, Korpijärvi, Kotajärvi, Kotiranta, Kuikkaniemi, Kuikkavaara, Kulmoselkä, Kuusela, Lahdenpohja, Lahtela, Lehtivalkama, Lemilahti, Leppälä, Leppäniemi, Lietteenkylä, Maimalampi, Miekkalampi, Moisionvaara, Mäkitalo, Mökkö, Mököinselkä, Nasarenvaara, Nilosaari, Paavola, Pakkala, Parkinselkä, Pekkasenmäki, Peltoinen, Perttilä, Possodanjärvi, Pusoisvaara, Pussila, Pönttösenvaara, Rantala, Salmijärvi, Salonkylä, Salonniemi, Sattila, Sillankorva, Sorsala, Suoranta, Suurniemi, Tervahauta, Tervaselkä, Uljonen, Uusivaara, Varpakylä ja Vegarus.
Suojärvi oli jaettu 23:een koulupiiriin ja toiminnassa oli 23 ylä- ja 25 alakansakoulua. Yhteiskoulu aloitti v.1938. Vuotta myöhemmin valmistunut uusi koulurakennus on nykyään kulttuuri- ja nuorisotalona. Koulu muutti v.1944 Tikkakoskelle ja toimii yhä Tikkakosken yhteiskoulun nimellä.
V.1760 Suojärvi annettiin lahjoituksena kreivi Buturlinille ja siirtyi myöhemmin kreivitär Anna Orloville, joka v.1809 perusti Annantehtaan nimellä tunnetun rautaruukin. Suomen itsenäistyttyä Annantehtaan alue siirtyi Suomen valtiolle.
Ensimmäinen kreikkalaiskatolinen seurakunta perustettiin v.1630. Toinen, Annantehtaan kappeliseurakunta, aloitti v.1898.
Suojärvi mainitaan v.1589 Sortavalan kreikkalaiskatolisen seurakunnan kappelina. Kreikkalaiskatolisen seurakunnan pääkirkko Pyhän Kolminaisuuden kirkko Varpakylässä oli rakennettu v.1894. Sen vieressä oli Neitsyt Marian kirkko 1600-luvulta. Annantehtaan kreikkalaiskatolinen kirkko oli rakennettu puusta v.1887. Leppäniemen Kristuksen kirkastuksen kirkko rakennettiin v.1930.
Tsasounia oli miltei joka kylässä, merkittävimmät Varpakylässä, Moisionvaarassa, Vegaruksessa, Leppäniemellä, Kuikkaniemellä, Kaitajärvellä, Kaipaankylässä, Hautavaarassa, Salonkylässä, Kotajärvellä ja Niemistenkylässä. Vuonna 1917 Suojärven kreikkalaiskatolinen seurakunta jaettiin kahtia: Suojärven ja Annantehtaan seurakuntiin.
Luterilainen seurakunta kuului aikaisemmin Impilahteen ja vuodesta 1885 rukoushuonekuntana Soanlahden seurakuntaan. Ensimmäinen puukirkko tehtiin Kuikkaniemen kylään, Eranniemeen v.1890. Seurakunta itsenäistyi v.1928 ja samana vuonna tehtiin puukirkko Suvilahteen.
Suomen itsenäistymisen aikoihin Suojärvi oli vaatimaton maatalouspitäjä. Rautatien tulo v.1922 muutti tilanteen täysin. Suomen "Klondykeen" tulvi väkeä lännestä. Puu alkoi käydä kaupaksi ja sahoja perustettiin eri puolille pitäjää. Vuonna 1939 teollisuustyöväen osuus väestöstä oli peräti 47,3 %. Suurimmilla hakkuutyömailla saattoi olla ajohevosia nelisensataa. Metsätyömiesten määrä nousi tuhansiin.
Suojärvellä oli Säästöpankki vuodesta v.1914, Kansallis-Osake-Pankin, Helsingin Osakepankin ja Savo-Karjalan Osake-Pankin konttorit, kunnanlääkäri ja sairaalan lääkäri, eläinlääkäri, 2 apteekkia (Suvilahdessa ja Varpakylässä) sekä Kunnansairaala ja Kulkutautisairaala.
Teollisuuslaitoksia: Aunuksen Puuliike Oy:n omistamat Kaipaan, Lapinjärven, Lietteen ja Litsman sahat Oy. The Wiborg Wood Companyn omistamat Suojärven saha sekä Suojärven puuhiomo, kartonki- ja laatikkotehdas, Torasjoen Saha Oy:n sahat Torasjoella, Kotajärvellä ja Piitsojalla.
Suojärven nopeasta vaurastumisesta kertoo se, että pitäjässä oli eniten rekisteröityjä autoja koko Viipurin läänissä ja Seurahuoneen viinanmyynti oli läänin ravintoloiden suurin.
Talvisodan syttyessä jäi Suojärven rajakylistä 1800 henkeä siviilisotavangeiksi, joista runsaat 800 henkeä oli Hyrsylän mutkan alueelta. Heidät palautettiin Suomeen toukokuun lopulla v.1940. |
|
|
Lähteet: Martti I Jaatinen: Karjalan kartat/ Karjalan Liitto ry./ 1997 Vaakuna: Karjalan liitto ry. 2004 |
|
