Karjalaaiheisiavitsejä

Karjala aiheisia vitsejä

Sodan sytyttyä evakuoitiin naisväki sotatoimialueen läheisyydestä. niinpä jäivät Heikkosenkin veljekset keskenään hoitamaan vielä evakoimatonta karjaa. Yksi pojista otti lypsääkseen lehmät. Ensikertalaiselta maito suihkusi vahingossa turkin hihaan. Poika ravisti rauhallisesti maidon hihasta ämpäriin ja tuumasi: - Tullooha tuo noi samal tiel siivilöityykii.
Karjalaisukko: - Sin jäi muin kaik konehein: vokki, viskilä ja loukku
Toinen: - Nii jäi muiltkii uus risuäes. Ja vast kaks kessää ajettu.
Uusikirkkolaisia joutui evakkomatkalla yhteismajoitukseen erääseen länsisuomalaiseen kansakouluun. Luokkahuone oli täysi, väsyneitä matkalaisia nukkuu lattialla. Lähinnä ovea makasi Jooseppi Pönkä- niminen isäntä. Vielä yksi uusikirkkolainen perhe saapui koululle. Opettaja ohjasi sen samaan luokkahuoneeseen. Perheen päämies huomasi, että huone oli jo entisestään täysi ja että hänen naapurinsa Pönkä nukkui oven luona. Hän sanoi opettajalle: - Kyl se o sil vissii, ettei sin ennää mahu, huone o iha täys, Pönkäkii näkkyy oleva iha ove ies.
Opettaja käsitti asian toisin ja virkkoi: - On sielä vielä tilaa, potkaiskaa pönkä syrjään ja menkää vaan sisään.
Ilmajoki oli aikanaan varsin tunnettu sotaoikeudessa tuomittujen rangaistupaikka. Talvisodan aikana se oli räisäläläisten sijoituspaikkoja. Eräs Räisälän isäntämies tuumi: - Räisäläläist saivat ilmajokkii vaikkei tehniet mitteä.
Uudenkirkon Toivolasta kotoisin oleva Eulaalia Muurista muutettiin evakkomakan alkuvaiheessa paikasta toiseen. Muutteleminen ei ollut leikintekoa nuoremmillekaan, saati sitten yli 70-vuotiaalle. Kun Eulaalia jälleen kerran oli joutunut siirtymään uuteen paikkaan, surkutteli entinen naapuri: - Miksei niil ou parempaa järjestystä täs sijoitushommas, ko vanhaa ihmistä viijjää ko mustalaista paikaast paikkaa? Mitäs meist nuoremmiist o vällii, mut mikset vanha anneta olla paikallaa.
Tähän sanoi huumorintajuinen Eulaalia ääntään alentaen: - A mie virka siull, miks minnuu muutellaa. Miehä uo lesk – tiijethä sie. Ja näät joka talos, mihi minnuu evakoijaa, on poikii, ni hyö pelkäjäät, jot mie vällei vääntiin minjaaks talloo. Ja hyö ko ei suvatse karjalaista minjaa minjaksee, ni tas lennättämmää taas uutee paikkaa minnuu, pois poja silmiist.
Savolaisemäntä sanoin asuntoa tiedusteleville: - Mitäs te sieltä lähditte. Olisitte vaan pysyneet kotonanne.
Karjalaisemäntä: - Kas, läksimmähä huvimatkal ko luulimma, jot työ tiällä meitä jo vuotteletta.
Hämäläisisäntä kyselee hieman ylimielisesti karjalaiselta, joka oli omistanut vauraan talon: - Jäikös teiltä sinne Karjalaan mitään mainittavampaa? Kysymys harmittaa karjalaista ja hän vastaa: - Ka, eihä muilt sinne paljo mittää jäänt. Jäihä va liiteri naulaa neljäkymmenä marka jakoavvai, minkä mie viime kesän osti Punaselähtee torilt.
Pyhäjärveläinen evakkoukko tuli kauppaan ja pyysi: - Patska pitskoi. – Hyi hävytön! kivahti myyjä, noi karjalaiset ei osaa eres ihmisten kansa puhua, haistattelevat heti, ku ensi kerran näkevät. Tytön närkästys oli aiheeton, sillä eihän pyhäjärveläinen pyytänyt kuin puntin tulitikkuja.
Sijoitustalon emäntä näyttää kerrran siirtolaisnaiselle tasavallan presidentin kuvaa jostakin lehdestä ja kysyy: - Olikos teillä siellä Karjalassa hallitsijana keisari vai presidentti? – Ei kumpanenkaa, meil ol sulttaani ja kovast myö hänest tykättiikii.
No, mites siul on mänt tääl maalimal? – no, mitäs täs muuta ko loikoiloo ja syleksii vieraasee kattoo.
Laihialaisemäntä kysyi taloonsa pakkomajoitetulta suistamolaisemännältä: - Minkäs tähren te lähritte sieltä? Miksettä pysynehet kotonanne? – A vos, katso sie, lähteväthän pieskysetkin pois Suomesta, vaikka saisivat jiähä.
Kolme rautatievirkailijaa sai helmikuussa 1940, kun rintama oli jo Patterinmäellä, määräyksen poistua Viipurista. Potkukelkkoja työntäen he kulkivat Torkkelinkatua. Pursiaisen kahvilan kohdalla yksi heistä sanoi: - No, ensimmäise kerra sain kulkee Torkkeli päähä asti eikä tarvint kellekää nostaa hattuu.
Sin jäivät hyvät metsät ja kolmesaatuhanne velat! sanoi karjalaisukko.
Isäntä Hämeessä: - Eihän noi karjalaisevakot osaa muuta ku hokee mie, mie, mie ja sie, sie, sie ja sitte he hyönää ja työnää joka sanan väliin.
Nii on huonet metsät tääl Pohjanmaal. Ei oo kunno puuta, mihi oravat nuosis, vaa nekkii raukat istuut mättäihe pääl ja märännyttäät takapuoleese, eikä sellasel nahal mittää virkaa oo.
Pohjalaisemäntä päivittelee erään karjalaisperheen suurta lapsimäärää ja ihmettelee kun kuulee taas pian olevan lisää luvassa. – Eikös nyt vähempikin sentään piisaisi! Karjalaisemäntä voitelee piirakoitaan ja nauraa: - Oha mei evakkoi pakko lissääntyy, jot meit ois ko taas tarvitaa.
Hämäläisisäntä: - Jollet ennen o mahrottomia kuullu, ni kuuntele evakkoja, niiltäs kuulet.
Helvettiin ne karjalaiset tuote menoa joutuu, ei taivaassakaan piirakoiden takia joka lauantai uuneja lämmitetä.
Hämeenkyrössä ei eräässä talossa pidetty taloon sijoitetusta siirtolaisväestä. Nimitettiinpä evakkoja mustalaisiksikin. Sattui sitten kerran mustalaiskuorma ajamaan pihaan. Siirtolaismies ei malttanut olla kuin ohimennen sanomatta: - Mitenkä tuo ois, talonemäntä, saiskoha panna sauna lämpiämmää ku tul tuo velmies perreinee vierasil talloo?
A mitäs suremist täl evakol on, ei ainakoa sitä huol surra jot kotihe kuoluo…
Iisalmella tuli karjalaisisäntä vierailulle naapuritaloon. Tulija sattui olemaan hieman hiprakassa ja innostui kehumaan rikkaudellaan: - Kyl miul on rahhaakii nii paljo, et voisi ostaa vaik puole Suomii! Savolaisisäntä lausahti tuohon: - Suattasithan sinä ostaa, vuon kum minä em myö.
Siirtolaismummo: - Kaik jäi sin, jäi ukkovainaakii!
Lumivaaralaismies oli Tampereen torilla evkkomatkansa aikana hevosensa kanssa. Paikalle tuli tamperelaismies ja kysyi evakolta: "Onko hevosta myyrä?" Lumivaaralainen vastasi: " Ei tämä oo mikään myyrä kun tällä on kaviotkin".

Paluu päävalikkoon