LUOPIOINEN

Olen viime vuosien aikana käynyt kaikissa hämäläisissä kirkonkylissä. Niistä Luopioinen on jäänyt vahvasti mieleen. Keskusta on ehkä hieman rapistunut, mutta entinen kunta – nykyinen pitäjä – on monikasvoinen, luonnoltaan hyvin kaunis ja hämäläiseksi tavallista rennompi, voisi jopa sanoa itäisempi. Vuonna 2005 Suomen luovimmaksi kunnaksi valitussa Luopioissa näkyy taide ja kulttuuri.

Luopioinen ja Pälkäne yhdistyivät v. 2007. Paikkakunnalla ei haluta ajatella, että nyt liityttiin pikkaisen varakkaampaan länsinaapuriin. Oltiin tasaveroisia.

Näille main sijoitettiin Kivennavalta lähteneitä. Pitäjäseuran sivuilta löytyi tieto, että Luopioisiin asutettiin Kanalan, Räikylän, Kurkelan, Sikiälän ja Soppikylän asukkaat. Kunnassa oli 50-luvun alussa noin 4500 asukasta, joista siirtoväkeen kuului noin 400. Koska karjalainen sielunpuoleni viihtyi siellä, olisi mukavaa ajatella, että tulokkaat toivat sinne omaa itäisyyttään niin että se tuntuu edelleen.

Komean keltaisen puukirkon vierellä on muistokivi, joka kaipaisi pientä restaurointia. Se on ollut vuodenaikojen piiskattavana jo 66 vuotta. On huomattavaa, että kivessä mainitaan Luopioisten karjalaiset ja Pyssy-ojan nuorisoseura, joka oli Kivennavalta peräisin sekin. Kuten aina, se on omistettu niille, joiden haudat jäivät rajan taa.

Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen