Mummon, ukon ja minun kuvat luovutetusta Karjalasta

Vanhoja- ja uusia kuvia luovutetusta Karjalasta



Seppo
20 album(s)
1140 file(s)

Linda
19 album(s)
519 file(s)

Laatokan kalastaja
2 album(s)
9 file(s)

Tahvana
2 album(s)
9 file(s)

ollarantaO
1 album(s)
130 file(s)

ainoirmeli
1 album(s)
5 file(s)

ehaakana
1 album(s)
86 file(s)

Lidsle
1 album(s)
15 file(s)

rituho
1 album(s)
11 file(s)

psalo
1 album(s)
9 file(s)

70_vuotta
3 album(s)
226 file(s)

Matti-46
1 album(s)
7 file(s)
16 users on 2 page(s) 1

Random files - User galleries
IMG_0527~0.JPG
Karjalainen kulttuurimaisema v 200031 viewsKarjalan Liitto ry:n v 2000 teema, oli Karjalainen kulttuurimaisema.
Jokaisesta kuvasta on erillisessä tiedostossa tiedot kuvauskohteesta ja kuvauspaikasta.
Img_0662p~0.jpg
Karjalainen kulttuurimaisema v 2000111 views
P1010052.JPG
Kurkijoki512 viewsKoululla oleva maalaus vanhasta asutuksesta
Tali-Ihantala_1_28800x60029.jpg
Tali-Ihantala taiseluasemia, kaivantoja573 views
Ilmoitukset_050315A_12.jpeg
185 views
WP_20160619_16_21_36_Pro.jpg
Karjalaiset kesäjuhlat Seinäjoella 17-19.06.2016 178 viewsPääjuhlan tanssiesitys.
P1010048.JPG
Kurkijoen koulun näyttely373 views
Viipuri_9.jpg
Viipuri557 views

Last additions - User galleries
Pyhtaa.jpg
PYHTÄÄ0 viewsKymijoen suiston päähaarojen välissä sijaitsee Pyhtää – ruotsiksi Pyttis – jonka historia aikanaan halkaisi kahtia. Tämä itäinen puoli päätyi osaksi keisarillista Venäjää, läntisestä tuli Ruotsinpyhtää Turun rauhassa vuonna 1743. Seudun maisemat ovat monipuoliset – on merenrantaa saarineen, Kymijoki ja pohjoiset korpi- ja suoalueet. Kirkonkylä on pieni ja idyllinen verrattuna Siltakylään, josta on muotoutunut kaupan ja kunnan hallinnon keskus. Kirkonkylässä on Stockforsin vanha ruukkialue, jonne on syntynyt pienyritystoimintaa ja majoituspalveluita. Pyhtää näyttää hyötyvän maallemuutosta. Se asukasluku on pysynyt aika samana – yli viidessätuhannessa – ainakin viimeiset 70 vuotta.

Vanha Pyhtää oli keskiaikaisen ruotsalaissiirtolaisuuden itäisintä aluetta. Kaunis kivikirkko nousi harjaan 1400-luvun lopulla.

Sotien jälkeen täällä oli yli 5500 asukasta, joista ruotsinkielisiä oli vain noin neljäsosa. Niinpä se ei ollut tiukassa evakkopaitsiossa, vaan sinne tultiin Lavansaarelta, Suursaarelta, ja ehkä Koivistoltakin. Tilastoista voi tulijoiden määräksi päätellä 400-500.

He paljastivat muistomerkkinsä Pyhän Henrikin kirkon vierelle tuntemattomaksi jääneenä ajankohtana. Uniikin reliefiveistoksen laatijaakaan ei tietoverkosta löydy. Toivoa sopii, että joku katsoo veistoksen perään, koskapa nuo irtokirjaimet voivat ajan myötä vaatia restauraatiota.

Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
Jan 17, 2023
Rauma.jpg
RAUMA0 viewsKarjalaisten kesäjuhlien piti olla Raumalla v. 2021, mutta uusi vuosi tuo uuden yrityksen. Päivämäärä on 17.-19.6.2022. Ainakin kuumana kesänä 1988 täällä juhlittiin myös.

Olen se omituinen porilainen, joka on aina viihtynyt Raumalla. Tämä länsirannikon persoonallisin kaupunki tuli taannoin kakkossijalle, kun suomalaisia pyydettiin arvottamaan paikkakuntia myönteisten mielikuvien pohjalta.

Rautakautisen germaaniasutuksen pohjalle syntyi aikojen saatossa eriskummallista murretta puhuvien, merihenkisten asukkaiden yhteisö, johon myös Karjalan evakot sopeutuivat paremmin kuin moneen muuhun paikkaan. Raumalla ei oikestaan koe olevansa Länsi-Suomessa, koska murteenkin sanotaan syntyneet lukuisten kielten sekametelisoppana. Ihmiset ovat välittömämpiä kuin lännessä yleensä, mihin on tietysti osaltaan vaikuttanut myös karjalaisuus.

Rauma ei näytä olleen siirtoväen sijoituskaaviossa, joten sinne hakeuduttiin omin päin, työmarkkinoiden vetämänä. Sotakorvaukset työllistivät; täällä rakennettiin mm. laivoja. Tiedossa on, että Viipurista ja Koivistolta tultiin; räisäläisiä saapui satamäärin. Tilastoista voi päätellä tulijoiden määräksi ainakin 1500, mutta maalaiskunta mukaanluettuna 2000 ei liene kaukana totuudesta. Tämän joukon jälkeläiset pyörittävät karjalaseuraa, joka näyttää edelleen olevan yksi aktiivimmista.

Hautausmaalle paljastettiin vanhan kotiseudun multiin kätkettyjä muistava kivi v. 1954.

Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
Jan 17, 2023
Kalvola.jpg
KALVOLA0 viewsKalvola oli vanha kantahämäläinen pitäjä ennen liittymistään Hämeenlinnaan vuoden 2009 alussa. Asutuksen merkkejä on varhaiselta rautakaudelta. Itsenäinen pitäjä se oli vuoteen 1494 mennessä.
Kansalaissota runteli seutua, jonne oli syntynyt voimakas työväenliike. Kalvolan keskuspaikka Iittala on pitäjänimeä tunnetumpi. Kuurilan junaonnettomuus vuonna 1957 tapahtui täällä. Kuntaliitoksen aikoihin asukkaita oli melkein 3600.

Evakkojen sijoitussuunnitelmassa tänne osoitettiin Vuokselan asukkaita. Tilastoista voi päätellä, että tulijoita oli noin 400.

Pienen välähdyksen evakkojen saapumisesta tarjoaa paikallislehti Akaan seutu (31.3.2017)

”Nuohan on ihan kuin ihmisiä”
Helka Koljonen oli 11-vuotias, kun hän äitinsä kanssa lähti evakkomatkalle Vuoksen rannalta Antreasta päämääränään Kalvola.
– Odotimme junanvaihtoa Pieksämäen asemalla, kun kuulin pienen pojan sanovan äidilleen: Nuohan on ihan kuin ihmisiä. En tiedä, mitä hänelle oli evakoista kerrottu.
Kalvolassa perheen sijoituspaikaksi oli määrätty Seppälä Taljalassa.
– Se oli sireenien ympäröimä Tajasen talo, jonka alakerrassa asuimme me ja yläkerrassa toinen antrealainen perhe. Se on jäänyt mieleen, että keskellä pihaa ihan taivasalla oli leivinuuni. Isäntäväki oli hyvin ystävällisiä meitä kohtaan. Kaiken kaikkiaan suhtautuminen karjalaisiin oli täällä paljon positiivisempaa kuin jatkosodan jälkeen Ikaalisissa ja Jämijärvellä.

Kalvolan kirkko paloi sisällissodan pyörteissä vuonna 1918. Ilmari Launis piirsi uuden, jonka vierelle siirtoväki paljasti muistokivensä v. 1953. Jostain löytyi yllättävä tieto, että kiven olisi suunnitellut Tapio Wirkkala, joka teki joitakin sotamuistomerkkejä. Hän oli Iittalan lasitehtaalla 1960-luvulla.

Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
Jan 17, 2023
Marttila.jpg
MARTTILA0 viewsMarttila sijaitsee nelisenkymmentä kilometriä Turusta koilliseen. Kulkurille osoittamastaan laupeudesta pyhimykseksi korotettu Martinus antoi nimensä tälle agraariselle pitäjälle, joka voisi hyvin antaa kasvot vilja-Suomelle. Se sijaitsee Paimionjoen ja sitä seurailevan Hämeen härkätien varrella. Sen väkiluku on pudonnut kulta-aikojen kolmesta tuhannesta kahteen.

Olen pienen ikäni koettanut ymmärtää Suomen kahta äärtä – itää ja länttä. Kun juuret ovat idässä ja joutuu syntymään lännessä (Porissa), on aineistoa kertynyt. Jos jonkun oivalluksen kiteyttäisi, se olisi vastakohta läntisen omavaraisuuden ja itäisen yhteisöllisyyden välillä. Jos haluaa perustaa kahvilan tai parturin, se kannattaa tehdä idässä. Lännessä kun tukat leikataan ja kaffet nautitaan kotona. Myös perhe- ja sukukäsitykset eroavat suuresti. Lännessä ihmeteltiin siirtoväen suuria sukuja, joissa sedänkumminkaimatkin kuuluivat joukkoon – yhteisöllisyyttä sekin.

Vuoden 1948 väestötilaston perusteella marttilalaisista 10-16% oli siirtoväkeä. Numeroiksi muutettuna saataisiin tulijoiden luvuksi 300-480. Suurin osa omavaraisten talonpoikien maille tulleista evakkoista oli Uudeltakirkolta, mutta Räisälä-seuran sivuilta löytyy tieto, että Humalaisten kylästä saapui Marttilaan "toistakymmentä perhettä". Tästä joukosta sukeutui ajan myötä merkittäviä kunnallisia vaikuttajia.

Siirtoväki paljasti kirkon vierelle muistokiven rajan taakse haudatuille vuonna 1955. Kivinen risti on samaa tyyppiä kuin läheisessä Oripäässä.
"Meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa."

Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
Jan 17, 2023
Ruovesi.jpg
RUOVESI1 viewsMaisemiltaan kaunis ja historialtaan rikas Ruovesi on niitä paikkakuntia, joiden pitäisi keksiä itsensä uudelleen. Kun siirtoväki saapui tänne pohjoiseen Hämeeseen, oli kunnassa asukkaita noin 9000. Nyt tuo luku on vähän yli neljäntuhannen. Paikkakunnalla aikanaan kukoistanut sahateollisuus on näivettynyt ja korvautunut lomailijoilla.
Tulin tänne pitkän ajopäivän jälkeen, enkä jaksanut kuvata maisemia, mikä harmitti hieman.

Asutussuunnitelmassa Ruovesi oli osoitettu kaukolalaisille, joita tilastojen mukaan tulikin aika paljon. Teollisuus varmaankin veti seudulle kirveshommiin tottunutta väkeä myös muualta. Vuoden 1948 hieman epämääräisen tilaston mukaan tulijoita oli tuhatkunta, ehkä hieman ylikin. Pohjoinen Häme on maisemiltaan yhtä kaunista kuin luovutettu Karjala, joten siltä osin tulijoiden oli helppo sopeutua.

Tulokkaat paljastivat muistokivensä kotiseudulleen haudatuille vuonna 1956. Kookas kivi on näkyvällä paikalla suuren ja näyttävän Sofia Magdalenan kirkon vierellä.

Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
Jan 17, 2023
Rusko.jpg
RUSKO0 viewsTurun naapureihin kuuluvalla Ruskolla menee hyvin. Se on monilla mittareilla Suomen vauraimpia kuntia. Tästä kertoo sekin, että väkiluku on kasvanut tasaisesti, ollen tällä haavaa melkein 6500.
500-vuotias kivikirkko on hienoimmasta päästä seudulla, jolla niitä on paljon.
Väkilukua kasvatti aikanaan Kuolemajärveltä tulleiden evakoiden joukko, jonka suuruudeksi voi tilastoista päätellä 150-200. Sotien jälkeen Ruskolla asui vain vähän toistatuhatta ihmistä, joten siirtoväki lisäsi asukaslukua merkittävästi.

Jostain netin syövereistä löytyi paikkakuntalaisten tulokkaista tekemiä arvioita, joihin voimme varmasti nykyään suhtautua huumorilla ja ymmärryksellä: ”Täysin ei heihin aina luoteta ehkä siitä syystä, että puhuvat enemmän kuin tekevät.” Eräässä naapurikunnassa päiviteltiin saamattomuuden lisäksi karjalaisten ainaista ”kylässä käyntiä”.
Tunnustusta kuolemajärveläiset saivat virrenveisuun voimakkuudesta.

Kirkon vierelle paljastettiin Herran vuonna 1956 kookas muistokivi, jonka teksti ei ole yleisemmästä päästä: "Tääll' muistonne elää, vaikk' onkin hautanne siellä."

Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
Jan 17, 2023
Kokemaki.jpg
KOKEMÄKI0 viewsKokemäen seutu liittyy vahvasti maamme varhaiseen historiaan, mistä kertoo piispa Henrikille omistettu pieni kappeli, joka suojaa hänen käyttämäänsä saarnahuonetta. Siellä hän legendan mukaan julisti sanaa ennen kohtalokasta lähtöään Köyliöön. Myöhemmin kunnasta tuli tärkeä hallintopaikka. Kokemäenkartanon linnalääni edelsi varsinaista Satakuntaa.

Kokemäellä ehdittiin palstoittaa Tuomaalan sivukartanon maita evakoille jo välirauhan aikana, mikä helpotti siirtoväen lopullista saapumista sotien jälkeen. Tietolähteet eivät kerro, mistä päin tänne ensialkuun tultiin, koska Pohjanmaalle tilapäisesti sijoitetut räisäläläiset saapuivat vasta alkuvuodesta 1946. Karjalaisseura ehdittiin perustaa jo helmikuussa 1945.

50-luvun alkuun tultaessa tähän satakuntalaispitäjään oli asettunut jo ainakin 2000 evakkoa, joka oli väkilukuun (noin 8000) nähden suuri määrä.

Sitaatti Räisälä-seuran sivustolta: "Kokemäen seurakunta, rahalaitokset, meijeri ja monet muut yhteisöt ovat käyttäneet räisäläisvoimia luottamuselimissään. Kokemäen osuuskassan ja Räisälän kirkonkylän osuuskassan (...) yhdistyminen tapahtui 31.12.1948. Räisäläinen Annikki Lallukka kohosi Kokemäen Osuuspankin toimitusjohtajaksi 1977-80.

Juho Lallukka perusti kansanopiston, joka sotien jälkeen toimi ensin Köyliön Lallintalolla, mutta joka siirrettiin Kokemäelle v. 1950. On harmillista, että Räisälän kansanopiston tarina päättyi kymmenisen vuotta sitten. Opistot ja muut koulutuspalvelut ovat mitä tärkein vetovoimatekijä asukkaita menettävälle maaseudulle. Jokaista talonpoikaismuseota kohti pitäisi olla yksi opisto, joka katsoo tulevaisuuteen.

Kokemäen evakkojen muistokivi paljastettiin v. 1955. Se sijaitsee komean Kustaa III:n kirkon lähistöllä, sankarihautojen vieressä. Kivi on niin hyväkuntoinen, että se on mahdollisesti restauroitu äskettäin.

Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen

Jan 17, 2023
Palkane.jpg
PÄLKÄNE0 viewsPälkäne ilmestyy aikakirjoihin v. 1405. Noin sata vuotta siitä rakennettiin kivikirkko, joka on nykyään raunio. Nykyisen muuten piirsi itse Engel. Täällä sodittiin Isonvihan alla ja sisällissodassa. Pälkäneveden ja Mallasveden väliin sijoittuva kunta on paikoitellen kappale kauneinta Hämettä.

Kuten näille seuduille yleisemminkin, sotien jälkeen tänne sijoittui kivennapalaisia. 40-luvun lopun tilasto kertoo, että evakkoja tuli paljon – arviolta hieman alle tuhat. Jostain löytyi tarkkaa tietoa – tänne tulivat Vuottaan, Riihisyrjän ja Joutselän kylien asukkaat.
Kivennapaseuran sivuilla mainitaan että evakkopappi, rovasti Otto Autere onnistui ottamaan matkaan seurakunnan kirkkoesineet, joista osa päätyi Pälkäneelle.

Inkerinmaalainen Walter Mikkola suunnitteli muistokiven, jonka julkisivun alareunassa on samanlainen Karjalan kartta kuin esim. Artjärvellä. Sen erikoisuus on vasemmalle sivustalle luotu kirjanselkä, jossa lukee ELÄMÄN KIRJA. Huonosilmäisille selvennykseksi kiveen nakuteltu teksti:

OLE SIUNATTU KARJALAN MANTU,
KOTISEUTUNI, KAIPUUNI MAA.
OSA RASKAS ON PÄÄLLESI PANTU,
LEVON KUMMUILLAS KANSASI SAA.

PÄLKÄNEEN KARJALAISET 1961

Muistomerkki paljastettiin tuona vuonna elokuun kuudentena.

Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen


Jan 17, 2023