|
|
KISKO23 katselua1800 asukkaan kunnaksi kutistunut Kisko liittyi Suur-Saloon v. 2009. Se sijaitsee nykyisestä kaupunkikeskustasta parikymmentä kilometriä itäkaakkoon. Ensimmäinen kirkollinen maininta tästä pitäjästä on vuodelta 1347, joten sen historia ulottuu reilusti yli 600 vuoden päähän.
Kun Karjalan Kanneljärveltä tultiin tänne, oli asukasluku noin 3600. Tilastoista toi päätellä tulijoiden määräksi 500-600, mikä on aika huomattava määrä. Kunnassa oli vielä tuolloin teollisuutta, mutta suurin osa siirtoväestä asettui viljelemään Varsinais-Suomen maata. He paljastivat muistomerkkinsä punamultaisen kirkon vierelle vuonna 1955.
Kiiltelevään kiveen on nakuteltu perusmuotoinen omistus – Karjalaan jääneiden vainajien muistolle.
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
|
|
PERÄSEINÄJOKI19 katseluaPohjanmaan etelärajalla sijaitseva Peräseinäjoki oli sotien jälkeen vajaan kuudentuhannen asukkaan kunta. Sinne sijoitettiin lumivaaralaisia, joiden määrästä ainoa tieto on Seppo Rapon toimittama.
Lumivaaran historiikissa mainitaan, että tänne lakeuksien reunalle asettui 25 perhettä. Lapsilukukertoimen mukaisesti se voisi merkitä 100-150 tulijaa. Normaalisti käyttämistäni tilastoista ei ole apua, ellei sitten sovella läntisen naapurikunnan Jalasjärven prosenttiosuutta, joka on aika pieni. Siitä laskien evakkoja olisi tullut 200-300. On huomattava, että Peräseinäjoella on peltomaata aika hyvin, mutta toisaalta Pohjanmaalta muutettiin helposti muualle Suomeen.
Oli miten oli, kiinnostavan muistomerkin tulokkaat saivat aikaan. Komean kirkon juurella, sankarihautojen vierellä on harvinainen kaksipuolinen kivi, jonka karjalaseura paljasti vuonna 1961. Rakkaus ei tunne rajoja.
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
|
|
POHJA16 katseluaLäntisen Uudenmaan Pohja – ruotsiksi Pojo – oli ruotsinvallan aikana yksi maamme alueen tärkeimmistä teollisuuskeskuksista. Sinne perustettiin 1600-luvulla oli kolme ruukkia – Antskog, Billnäs ja Fiskars.
Hieno harmaakivikirkko rakennettiin jo 1400-luvun jälkipuolella. Vaikka Pohja sulautui uuteen, suureen Raaseporiin v. 2009, on se hyvin omaleimainen paikka. Nimensä se on saanut sijainnistaan pitkän, vuonomaisen lahden pohjukassa.
Rannikkoruotsalaisena paikkana Pohja ei ollut siirtoväen asutussuunnitelmassa, mutta niin vain sinne evakkoja hakeutui. Vuoden 1948 väestötilastosta voi päätellä, että jopa 500-600. Ehkäpä juuri metalliteollisuuden palvelukseen. On huomattava, että vuonna 1950 "pohjalaisista" puhui suomea joka kolmas. Väkiluku oli tuolloin 6900. Kunnallisen itsenäisyyden loppuessa luku oli pudonnut kahdellatuhannella.
Harmaakivikirkon lähistöllä, harvinaisen hienolla paikalla on Hankoniemen Karjalaiset ry:n pystyttämä evakkopaasi. Hankkeen takana on ollut yhdistyksen pj. Riku Hyvönen.
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
|
|
LAHTI18 katseluaSiirtoväen uusista asuinsijoista merkittävimpiin kuului Lahti, jonka vetovoimaisuus alkoi jo talvisodan aikana. Tarina kertoo kaupunginjohtaja Uuno Takista, joka oli rautatieasemalla taivutellut evakkoja jäämään paikkakunnalle. Kuutisentuhatta tarttui tarjoukseen.
Jatkosodan loputtua Lahden vetovoima sen kuin kasvoi. Kaupungin asukasluku nousi kymmenessä vuodessa (1940-50) melkein seitsemällätoistatuhannella, lukuun 45000. Evakkojen osuudeksi tuosta kasvusta arvioidaan kymmenentuhatta. Viipurin ja sen maalaiskunnan lisäksi tuli siirtoväkeä Käkisalmesta, Sortavalasta, Sortavalan maalaiskunnasta, Terijoelta, Kivennavalta, Koivistosta, Äyräpäästä, Vahvialasta ja Salmista.
Varsinkin viipurilaiset yritykset ja yhteisöt kotiutuivat Lahteen. Syntyi hyvän kierre – koska paikkakunta oli valmiiksi evakkomyönteinen, monet Karjalasta muuallepäin Suomea tulleet hakeutuivat sinne työn perässä. Kaupungin kulttuurielämää rikastivat Viipurin musiikkiopisto ja taidemuseot. Urheilun puolella Viipurin Reipas pelasi nimellään vuoteen 1962 asti.
Yksi syy Lahden onnistumiseen lienee se, että uudehkona kaupunkina sillä ei ollut satavuotisia juuria ja perinteitä, joihin tulokkaat olisivat törmänneet. Hollolasta itsenäistyneenä "käenpoikana" Lahti oli nuorekas ja kasvuhakuinen.
Ristinkirkon puistoon paljastettiin kotiseudulle haudattuja kunnioittava muistomerkki v. 1953.
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
|
|
LAMMI16 katseluaKun Lammia kiertelee, ei maisemista näy sellaista ankeutta tai köyhyyttä, josta voisi päätellä että tämän vanhan pitäjän oli pakko liittyä Hämeenlinnaan vuonna 2009. Keskusta on vähän tylsällä tavalla moderni. Vanhaa talokantaa löytyy heti kun poistuu matalien tasakattorakennusten alueelta. Nykyinen Lammin pitäjä on hyvällä paikalla Tampere-Lahti-tien varrella ja se tunnetaan Evon biologisesta tutkimusasemasta. Hieno kivikirkko on nykytiedon mukaan rakennettu 1500-luvun alussa. Se vahingoittui kansalaissodan aikana, mutta onneksi korjattiin.
Karjalaisten tuloa Lammille oli hiukan vaikea jäljittää. Aiheesta on tehty tutkielma, mutta verkosta sitä ei löytynyt. Väestötilastoista päätellen tulijoita olisi ollut 700-800. Tiedossa on, että heitä tuli Äyräpäästä ja Kivennavalta. Jälkimmäiset näyttävät olevan edelleen aktiivisia, ja olihan heitä enemmän kuin monen pienen kunnan asukkaita. Vuonna 1954 evakkoväki paljasti Veikko Leppäsen veistämän reliefimuistomerkin kirkon vierelle. Leppäsen töitä on Kanta-Hämeessä enemmänkin, ja niihin palataan vielä. Tällä sivustolla aiemmin esitelty Toijalan muistomerkki on hänen tekemänsä.
Kiven alaosaan on kilkuteltu teksti: Karjalaan jääneiden vainajain muistoksi Lammin karjalaiset 1954.
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
|
|
JALASJÄRVI14 katseluaItsenäinen Jalasjärvi tunnettiin eteläisen Pohjanmaan porttina. Vuonna 2016 kävi ilmi, että paikallinen aikuiskoulutuskeskus oli saanut valtionapua väärin perustein. Valtio karhusi kunnalta 35 miljoonaa, mistä se ei selvinnyt. Edessä oli liitos Kurikan kanssa. Voi vain kuvitella, kuinka paljon tämä ylpeitä jalasjärveläisiä harmitti.
Syvästi isänmaallisen seudun sotilaita kaatui sodassa paljon. Sankarihaudoissa lepää 444 vainajaa.
Sotien päätyttyä Jalasjärvellä oli noin 13000 asukasta. Joukkoon liittyi pääasiassa lumivaaralaisia, joiden määräksi voi tilastoista arvioida 400-500. Maatalous oli kunnan pääelinkeino, joten peltoa oli. Tietoa siitä, paljonko evakkoväkeä muutti myöhemmin muualle, ei ole.
Aikakirjoista ei selviä, milloin siirtoväki paljasti muistomerkkinsä kirkon vierelle. Tyylistä ja haalistuneesta ulkoasusta voi päätellä, että 50-luvulla, ehkä sen alkupuolella.
Karjalaan jääneiden vainajien muistolle
Jalasjärven karjalaiset
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
|
|
LIETO15 katseluaVarsinaissuomalainen Lieto otti jatkosodan jälkeen vastaan lähes tuhat evakkoa. Kun kunnan asukasluku oli tuolloin nelisentuhatta, oli siirtoväen osuus huomattava. Sijoitussuunnitelmassa tänne osoitettiin Johanneksesta lähteneitä.
Heidän vuonna 1954 paljastamansa muistomerkki on vanhan kivikirkon seinustalla, mutta kun menin kuvaamaan sitä kesällä 2019, ei sitä noin vain löytynytkään. Piti kaivaa esille läppäri ja Wikipedia, jonka artikkelikuvan avulla paikka paljastui.
Kyynelpisara sopii kuvaamaan menetyksen tuottamaa surua. Kasvusto oli kuitenkin niin runsas että sitä pitäisi vähän harventaa, ettei muistopaaden viesti kokonaan häviä. Ilmoitin asiasta seurakunnalle.
Teksti on perinteinen:
KARJALAAN JÄÄNEIDEN VAINAJIEN MUISTOLLE
Liedon karjalaiset
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
|
|
LUHANKA16 katseluaPäijänteen itärannalla, Jyväskylästä etelään sijaitsee Luhanka, joka on 700 asukkaansa voimin koko Manner-Suomen vähäväkisin kunta. Se pärjäilee mökkikansan maksamilla kiinteistöveroilla ihan mukavasti, eikä ole aikeissa liittyä esim. Sysmään, josta se aikanaan irtaantui. Vietin siellä kaksi yötä, ja voin sanoa nauttineeni seudun rauhallisuudesta.
Sotien jälkeen Luhankaan osoitettiin vuoksenrantalaisia. Tilaistoista voi heidän määräkseen arvioida 200-250. Maanviljelys ja kalastus olivat tulokkaiden tärkeimmät tulonlähteet. Vuonna 1966 he paljastivat erikoisen hienon muistomerkin Josef Stenbäckin piirtämän valtavan kirkon vierelle. Kiven veistäjää ei tietoverkko kertonut, joten tieto otetaan ilolla vastaan. Kivi on vinossa, joten kuvassa ei ole teknistä vikaa. Psalmista otettu teksti riipaisee.
"Syvyydestä minä huudan sinua Herra."
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
|
|
LOVIISA17 katseluaRuotsin ja Venäjän väliset vihollisuudet siirtelivät valtakuntien rajaa toistuvasti. Turun rauhassa v. 1743 raja siirtyi Kymijoen länsihaaraan, mistä seurasi Haminan menetys. Meripuolustus vaati uuden kaupungin perustamista. Hetken aikaa Degerbynä tunnettu paikka nimettiin Loviisaksi kuninkaan puolison kunniaksi v. 1752.
Uusimman ajan kuntaliitokset ovat laajentaneet Loviisaa Pernajan, Liljendalin ja Ruotsinpyhtään suuntaan. Asukasluku on nykyisellään n. 17000.
Sotien jälkeen tämän idyllisen pikkukaupungin 4400 asukkaasta kolme neljäsosaa puhui ruotsia, eikä se siten kuulunut siirtoväen asutussuunnitelmaan. Siellä oli kuitenkin satama ja jonkunlaista teollisuutta, ja sinne hakeutui omin päin arviolta parisataa evakkoa, arvatenkin joka puolelta Karjalaa. Rannikkopaikkana se veti varmasti puoleensa esim. koivistolaisia.
Wikipedia ei tiennyt Loviisan uudelle hautuumaalle pystytetystä evakkojen muistokivestä, vaan tieto tuli paikalliselta karjalaseuralta. Veistos paljastettiin vasta v. 1980. Sen loihti silloinen kaupunginarkkitehti Elmar Badermann, joka näyttää olleen suuri persoona. Hän mm. esti eräiden historiallisesti arvokkaiden puutalojen purkamisen, ärsyttäen sillä paikallisia mahtimiehiä.
Muistomerkki on tyyliltään hieman militäärinen, mutta näkemistäni ehdottomasti hienoimmasta päästä. Laatassa on teksti: "Karjalaan jääneiden vainajien muistolle – Loviisan seudun karjalaiset 1980".
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
|
|
TARVASJOKI17 katseluaHämeen Härkätien varrella oli vuoteen 2015 asti Tarvasjoen kunta, joka ajautui sotekustannusten takia pakkoliitokseen Liedon kanssa. Maisemat ovat niin agraarisia, että on vaikea uskoa Turun olevan vain reilun 30 kilometrin päässä. Asukkaita oli itsenäisen kunnan alueella parituhatta. 'Tarvas' muuten tarkoittaa metsäkaurista, joka kunnan vaakunassa nousee joesta.
Tarvasjoki oli yksi niistä pitäjistä, joihin saapui Kuolemajärveltä pois passitettuja. 40-luvun lopun väestötilastoista voi päätellä tulijoiden määräksi 300-400. On luontevaa olettaa, että suuri osa tulijoista oli maanviljelijöitä, koska suurempaa teollisuutta ei alueella ollut. Siirtoväki paljasti muistomerkkinsä rajan taakse haudatuille vuonna 1959. Se on aivan vuonna 1779 valmistuneen kirkon vieressä. Tyylikkäästi patinoituneeseen kiveen on kilkuteltu tuttu teksti:
"Karjalan multahan jäivät rakkaaseen/ sukupolvet töineen ja toiveineen/ mut uskon, ristin ja kanteleen/ he lahjaksi jättivät lapsilleen."
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
|
|
SAVITAIPALE16 katseluaSavitaipale teki vaikutuksen. Etelä-Karjala on kaunista aluetta ja kunnan kirkko – Josef Stenbäckin piirtämä – on hieno. Se toimikin talvisodan aikana evakuoitujen tuomiokirkkona. Myös Viipurin hiippakunnan tuomiokapituli, piispa, lääninhallitus ja hovioikeus siirtyivät tänne.
Savitaipale kuului sotien aikaan ja niiden jälkeen Kuopion lääniin.
Vuonna 1951 asukasluku oli 7500, josta se on sittemmin pudonnut puoleen. Väkimäärän väheneminen näkyy tiettynä väljyytenä. Tänne mahtuisi enemmänkin asukkaita. Keskusta ei kuitenkaan näytä mitenkään rapistuneelta. Ollaan Lappeenrannan työssäkäyntialueella. Kunta on satsannut luontomatkailuun ja Partakosken kautta myös veneilyyn.
Siirtoväen sijoitussuunnitelmassa Savitaipaleelle asutettiin säkkijärveläisiä, tarkemmin sanottuna Ylä-Hämeen, Lahtialan ja Santajoen kylien asukkaita. Olkkolan kartanolta lunastettiin maata 140 hehtaaria. Tulokkaita ei näytä olleen kovin paljon, koska vuoden 1948 väestötilaston mukaan heidän osuutensa kuntalaisista oli vain 3-7%. Numeroiksi muutettuna tämä olisi n. 200-400.
Savitaipaleen Siirtokarjalaiset r.y. paljasti muistokiven kirkon vierelle vuonna 1959. Sen teksti niin kulunut niin vaikeaselkoiseksi, että sitä pitäisi selventää:
"Poveen kauniin Karjalan maan/ jäivät rakkaat rajojen taa/ muistojen kannel helkähtää/ kaikesta Luojaa kiittämään."
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
|
|
KUHMOINEN16 katseluaPäijänteen pohjoisosassa, tuon suuren järven länsirannalla on Kuhmoinen, joka vuoden 2021 alusta vaihtoi maakuntaa Keski-Suomesta Pirkanmaahan.
Luovutettu Karjala-sivuston pitäjäliite tietää kertoa, että Kuhmoisiin asettui viitisensataa valkjärveläistä. He ottivat 1960-luvun alkupuolella asiakseen muistokiven pystyttämisen. Tämä kirkon viereiseen rinteeseen sijoittuva kivi on harvinaisen koskettava, eikä vähiten luonnollisen miljöönsä takia. Minun on helppo nähdä siinä mummoni ja isäni, joka oli viimeisen evakkomatkan alkaessa 9-vuotias.
"Karjalan kumpujen kätköissä nukkuvien muistolle."
Matalaan sivukiveen on nakuteltu teksti:
"Kuhmoisten karjalaiset pystyttivät 1963 tämän muistomerkin muistoksi jälkipolville."
Harmillista, ettei teoksen veistäjä selvinnyt. Kuka ikinä hän onkin, hänen kädenjälkensä koskettaa katsojaa.
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
|
|
|
|
Etusivu
Rekisteröidy
Kirjaudu
Albumilista
Uusimmat lisäykset
Uusimmat kommentit
Katsotuimmat
Suosituimmat
Omat suosikit
Haku
