 Katsotuimmat - User galleries
|

LOVIISA56 katseluaRuotsin ja Venäjän väliset vihollisuudet siirtelivät valtakuntien rajaa toistuvasti. Turun rauhassa v. 1743 raja siirtyi Kymijoen länsihaaraan, mistä seurasi Haminan menetys. Meripuolustus vaati uuden kaupungin perustamista. Hetken aikaa Degerbynä tunnettu paikka nimettiin Loviisaksi kuninkaan puolison kunniaksi v. 1752.
Uusimman ajan kuntaliitokset ovat laajentaneet Loviisaa Pernajan, Liljendalin ja Ruotsinpyhtään suuntaan. Asukasluku on nykyisellään n. 17000.
Sotien jälkeen tämän idyllisen pikkukaupungin 4400 asukkaasta kolme neljäsosaa puhui ruotsia, eikä se siten kuulunut siirtoväen asutussuunnitelmaan. Siellä oli kuitenkin satama ja jonkunlaista teollisuutta, ja sinne hakeutui omin päin arviolta parisataa evakkoa, arvatenkin joka puolelta Karjalaa. Rannikkopaikkana se veti varmasti puoleensa esim. koivistolaisia.
Wikipedia ei tiennyt Loviisan uudelle hautuumaalle pystytetystä evakkojen muistokivestä, vaan tieto tuli paikalliselta karjalaseuralta. Veistos paljastettiin vasta v. 1980. Sen loihti silloinen kaupunginarkkitehti Elmar Badermann, joka näyttää olleen suuri persoona. Hän mm. esti eräiden historiallisesti arvokkaiden puutalojen purkamisen, ärsyttäen sillä paikallisia mahtimiehiä.
Muistomerkki on tyyliltään hieman militäärinen, mutta näkemistäni ehdottomasti hienoimmasta päästä. Laatassa on teksti: "Karjalaan jääneiden vainajien muistolle – Loviisan seudun karjalaiset 1980".
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
|
|

KOUVOLA55 katseluaNykyään Kouvola on maantieteellisesti mahtava – Luxemburgia suurempi – kaupunki, johon vuoden 2009 alussa sulautuivat Anjalankoski (varhemmin Anjalan ja Sippolan liitosta syntynyt), Kuusankoski, Elimäki, Jaala sekä vanha emopitäjä Valkeala.
Sotien jälkeen se oli jotain aivan muuta – 10000 asukkaan kauppala, joka tuon hallintomuodon mukaisesti keskittyi kauppaan ja liikenteeseen. Liittyihän sen syntykin (v.1922) Kymintehtaan yhteyksien hoitamiseen rautateitse, sekä koskivoiman luomiseen ja ylläpitoon.
Jälleenrakennusaika tarvitsi hallintoa ja työväkeä. Siirtoväkeä tuli Kouvolaan luultavasti hyvinkin monesta paikasta, mutta säkkijärveläiset näyttävät olleen runsaslukuisin ryhmä. Vuoden 1948 väestötilasto kertoo tulijoiden määräksi "16-36%" väkiluvusta, mikä numeroina merkitsee 1600-3600. Totuus on luultavasti lähempänä tuon haarukan alareunaa.
Kun siirtoväki oli asettunut aloilleen, tuli aika paljastaa muistokivi rajan taakse haudatuille. Paikaksi valikoitui Vanha hautausmaa ja ajankohdaksi v. 1953. Massiivisen veistoksen raamatunsitaatti kuuluu näin: "Vähäksi silmänräpäykseksi minä hylkäsin sinut, mutta minä kokoan sinut jälleen suurella laupeudella."
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
|
|

TARVASJOKI55 katseluaHämeen Härkätien varrella oli vuoteen 2015 asti Tarvasjoen kunta, joka ajautui sotekustannusten takia pakkoliitokseen Liedon kanssa. Maisemat ovat niin agraarisia, että on vaikea uskoa Turun olevan vain reilun 30 kilometrin päässä. Asukkaita oli itsenäisen kunnan alueella parituhatta. 'Tarvas' muuten tarkoittaa metsäkaurista, joka kunnan vaakunassa nousee joesta.
Tarvasjoki oli yksi niistä pitäjistä, joihin saapui Kuolemajärveltä pois passitettuja. 40-luvun lopun väestötilastoista voi päätellä tulijoiden määräksi 300-400. On luontevaa olettaa, että suuri osa tulijoista oli maanviljelijöitä, koska suurempaa teollisuutta ei alueella ollut. Siirtoväki paljasti muistomerkkinsä rajan taakse haudatuille vuonna 1959. Se on aivan vuonna 1779 valmistuneen kirkon vieressä. Tyylikkäästi patinoituneeseen kiveen on kilkuteltu tuttu teksti:
"Karjalan multahan jäivät rakkaaseen/ sukupolvet töineen ja toiveineen/ mut uskon, ristin ja kanteleen/ he lahjaksi jättivät lapsilleen."
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
|
|

LUHANKA55 katseluaPäijänteen itärannalla, Jyväskylästä etelään sijaitsee Luhanka, joka on 700 asukkaansa voimin koko Manner-Suomen vähäväkisin kunta. Se pärjäilee mökkikansan maksamilla kiinteistöveroilla ihan mukavasti, eikä ole aikeissa liittyä esim. Sysmään, josta se aikanaan irtaantui. Vietin siellä kaksi yötä, ja voin sanoa nauttineeni seudun rauhallisuudesta.
Sotien jälkeen Luhankaan osoitettiin vuoksenrantalaisia. Tilaistoista voi heidän määräkseen arvioida 200-250. Maanviljelys ja kalastus olivat tulokkaiden tärkeimmät tulonlähteet. Vuonna 1966 he paljastivat erikoisen hienon muistomerkin Josef Stenbäckin piirtämän valtavan kirkon vierelle. Kiven veistäjää ei tietoverkko kertonut, joten tieto otetaan ilolla vastaan. Kivi on vinossa, joten kuvassa ei ole teknistä vikaa. Psalmista otettu teksti riipaisee.
"Syvyydestä minä huudan sinua Herra."
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
|
|

LIETO54 katseluaVarsinaissuomalainen Lieto otti jatkosodan jälkeen vastaan lähes tuhat evakkoa. Kun kunnan asukasluku oli tuolloin nelisentuhatta, oli siirtoväen osuus huomattava. Sijoitussuunnitelmassa tänne osoitettiin Johanneksesta lähteneitä.
Heidän vuonna 1954 paljastamansa muistomerkki on vanhan kivikirkon seinustalla, mutta kun menin kuvaamaan sitä kesällä 2019, ei sitä noin vain löytynytkään. Piti kaivaa esille läppäri ja Wikipedia, jonka artikkelikuvan avulla paikka paljastui.
Kyynelpisara sopii kuvaamaan menetyksen tuottamaa surua. Kasvusto oli kuitenkin niin runsas että sitä pitäisi vähän harventaa, ettei muistopaaden viesti kokonaan häviä. Ilmoitin asiasta seurakunnalle.
Teksti on perinteinen:
KARJALAAN JÄÄNEIDEN VAINAJIEN MUISTOLLE
Liedon karjalaiset
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
|
|

LAMMI54 katseluaKun Lammia kiertelee, ei maisemista näy sellaista ankeutta tai köyhyyttä, josta voisi päätellä että tämän vanhan pitäjän oli pakko liittyä Hämeenlinnaan vuonna 2009. Keskusta on vähän tylsällä tavalla moderni. Vanhaa talokantaa löytyy heti kun poistuu matalien tasakattorakennusten alueelta. Nykyinen Lammin pitäjä on hyvällä paikalla Tampere-Lahti-tien varrella ja se tunnetaan Evon biologisesta tutkimusasemasta. Hieno kivikirkko on nykytiedon mukaan rakennettu 1500-luvun alussa. Se vahingoittui kansalaissodan aikana, mutta onneksi korjattiin.
Karjalaisten tuloa Lammille oli hiukan vaikea jäljittää. Aiheesta on tehty tutkielma, mutta verkosta sitä ei löytynyt. Väestötilastoista päätellen tulijoita olisi ollut 700-800. Tiedossa on, että heitä tuli Äyräpäästä ja Kivennavalta. Jälkimmäiset näyttävät olevan edelleen aktiivisia, ja olihan heitä enemmän kuin monen pienen kunnan asukkaita. Vuonna 1954 evakkoväki paljasti Veikko Leppäsen veistämän reliefimuistomerkin kirkon vierelle. Leppäsen töitä on Kanta-Hämeessä enemmänkin, ja niihin palataan vielä. Tällä sivustolla aiemmin esitelty Toijalan muistomerkki on hänen tekemänsä.
Kiven alaosaan on kilkuteltu teksti: Karjalaan jääneiden vainajain muistoksi Lammin karjalaiset 1954.
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
|
|

YLÖJÄRVI45 katseluaEnsin lainaus Ylöjärven muisti -sivustolta.
"Mikkolan Miina tuli meille ja sanoi, että karjalaisemäntä toi karjalanpiirakoita, mutta en minä niin nälkäinen ole, että pelkkää perunaa ja leipää syön, soosia siinä kanssa tarvitaan. Minä vein kutulle, mutta ei syönyt kuttukaan."
Kun siirtoväki saapui tänne – enimmäkseen Kaukolasta – oli Ylöjärven asukasluku noin viisituhatta. Tilastoista päätellen tulijoita oli viitisensataa. Karjalanpiiraskin rupesi hämäläisille maistumaan, ja yhteiselo sujumaan. Karjalaseura näyttää toimivan aktiivisesti. Tietoverkko ei osannut kertoa, milloin kuvan muistomerkki paljastettiin, mutta tyylistä päätellen se on tapahtunut 50-luvulla.
Vuonna 1986 paljastettiin kirkkopuistoon toinen teos – Karjalaisten raivaajien ja rakentajien muistoksi. Harmillista kyllä, en löytänyt sitä, vaikka kiertelin aluetta melkein tunnin. Risuja seurakunnalle, joka ei ole merkinnyt sitä opaskarttaan. Edessä on siis uusi kuvausmatka.
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
|
|
|
2599 tiedostoa 217 sivulla |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
217 |
|