PÄLKÄNE

Pälkäne ilmestyy aikakirjoihin v. 1405. Noin sata vuotta siitä rakennettiin kivikirkko, joka on nykyään raunio. Nykyisen muuten piirsi itse Engel. Täällä sodittiin Isonvihan alla ja sisällissodassa. Pälkäneveden ja Mallasveden väliin sijoittuva kunta on paikoitellen kappale kauneinta Hämettä.

Kuten näille seuduille yleisemminkin, sotien jälkeen tänne sijoittui kivennapalaisia. 40-luvun lopun tilasto kertoo, että evakkoja tuli paljon – arviolta hieman alle tuhat. Jostain löytyi tarkkaa tietoa – tänne tulivat Vuottaan, Riihisyrjän ja Joutselän kylien asukkaat.
Kivennapaseuran sivuilla mainitaan että evakkopappi, rovasti Otto Autere onnistui ottamaan matkaan seurakunnan kirkkoesineet, joista osa päätyi Pälkäneelle.

Inkerinmaalainen Walter Mikkola suunnitteli muistokiven, jonka julkisivun alareunassa on samanlainen Karjalan kartta kuin esim. Artjärvellä. Sen erikoisuus on vasemmalle sivustalle luotu kirjanselkä, jossa lukee ELÄMÄN KIRJA. Huonosilmäisille selvennykseksi kiveen nakuteltu teksti:

OLE SIUNATTU KARJALAN MANTU,
KOTISEUTUNI, KAIPUUNI MAA.
OSA RASKAS ON PÄÄLLESI PANTU,
LEVON KUMMUILLAS KANSASI SAA.

PÄLKÄNEEN KARJALAISET 1961

Muistomerkki paljastettiin tuona vuonna elokuun kuudentena.

Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen